keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Miltä benjiläisyys tuntuu? Miten te aistitte sen että olette benjiläinen?



Bongatkaa, minkä kohtauksen teksti onkaan kyseessä, mutta täysin ja kokonaan uudessa muodossa.


"Mutta puhutaanpa. Puhutaan minun ihanasta, valoisasta Benjihypystäni. No niin, mistä aletaan? On sellaisia teatteriryhmiä, joiden kanssa ihminen viettää aikaa yötä päivää ja nauttii siitä. Minullakin on sellainen oma ryhmäni. Yötä päivää minua pitää vallassaan yksi hellittämätön ajatus: minä olen benjiläinen, minä olen benjiläinen, minä olen... Rakastan taukoamatta enkä muuta voi. Mitä valittamista tässä muka on, kysynpä vain? Omituista yhteyttä, hoi voi!
  Tuolla näen Arthurin ilman paitaa. Ajattelen. Jossakin näytelmän vaiheessa täytyy näyttää, kuinka ohi tanssahtelee paidaton Arthur. Hiuslakka tuoksuu, mainittava pukkaritilojen kuvauksessa. Minä väijyn jokaista impulssia, jonka te teette tai minä teen ja pyrin kiireesti reagoimaan siihen. Kun saamme ensi-illan purkkiin, livistämme yhdessä enskabileisiin, siellä sopii juhlia ja keskustella ja muistella hetkiä - vaan ei, jo nukahtaa osa pian puolenyön jälkeen. Uusi päivä ja taas pitää kiiruhtaa roudaamaan tavarat pois.
  Emmekö me ole hulluja? Suhtautuvatko muut ystävämme meihin kuin terveisiin ihmisiin? `Mitä Lokille kuuluu? Miten 12 tunnin treenit sujuivat?` Yhtä ja samaa, yhtä ja samaa. Ja minusta tuntuu että tuo tuttujen osoittama kiinnostus, luottamus on hämmästyttävää. Benjiläisyyttä kunnioitetaan. Meitä kunnioitetaan niin kuin toimivaa tietotekniikkaa.
  Ja sinä vuotena kun Teatteri Benjihyppy perustettiin, nuoruuteni hyvänä vuotena, esiintyminen oli minulle silkka intohimo. Olemme nauttineet yleisöstä, se on kiehtonut meitä ja joka kerran kun olemme menneet uuden näytelmän ensi-iltaan, meillä on ollut sellainen tunne että tummatukkaiset suhtautuvat mietiskellen kun taas vaaleatukkaiset jäävät hymyilemään.
  Innoitus ja itse luovan työn prosessi tarjoaa meille hienoja hetkiä. Treenatessa tuntuu hempeältä, mutta tuskin olemme päässeet kotiin kun jalkoja jo sattuu ja väsyttää, naama tuntuu glitteriseltä. Kidutusta kerta kaikkiaan!
Sen onnen vuoksi, että saan kuulua Benjihyppyyn, olen valmis sietämään lähimmäisteni kateutta, unen puutetta, painajaisia, asun 12h treenitiloissa, syön pelkkää Fazeria, kärsin argumentoinnista ryhmän sisällä ja pankkitilini vähäisestä rahasta. Mutta siitä hyvästä vaadin benjejä lähelleni, oikeata aitoa benjiläisyyttä.
Pää menee pyörälle. Ugh!”


Minä olen lokki. Väärin. Minä olen Veera.


sunnuntai 1. toukokuuta 2016

TJ1

Viimeisen superviikon jälkeen treenikausi on nyt virallisesti ohi. Lokki on valmis lentämään pesästään ja siivet levähtävät auki huomenna klo 18 Kallion lukiossa. Viimeisen illan fiilis välittyköön Lokin vastavalmistuneen teaserin muodossa. Huomenna se alkaa.


Aikainen lokki shotin nappaa.

-Vincent

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

OIOIOI ENSKAVIIKKO

Huomenna starttaa kaikkien pelolla ja samalla suurella innostuksella odottama enskaviikko. Meillä alkaa intensiivinen 24/7 treenaus. Tiistaista eteenpäin klo seitsemästä aamulla aina iltaan asti. On stressiä, stressiä ja vähän lisää stressiä. Tosi paljon työtä ja ahdistusta ajan loppumisesta, mutta kuten Ansku totesi "tää on tilanne ja nyt vaan tehään töitä". Nimenomaa, nyt ei parane valittaa, tää on valittu ja tää tehään. Ja upeesti tehäänkin.

Tänä kauniina sunnuntaiaamuna treenit aloitettiin suoraan sängystä noustua kello kahdeksalta. Aamu aloitettiin, jo todella tutuksi tulleella, Nanan vetämällä vatsalihastreenillä sekä Suvin luotsaamalla laulutreenillä. Väsymys oli selvästi nähtävissä, mutta töitä tehtiin ahkerasti. Väsyneen, mutta vauhdikkaan kolmen tunnin jälkeen treenit olivat purkissa, kun ohjaajamme riensi toisiin treeneihin Espoon metsiin.

Let's go nyt mennään, ei enää kauaa. Kohta te näätte meidät. Oottakaa vaan.

- Tinja

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

In the Shadow

In the Shadow

Varjoista saapuu jokainen vasa,
nyt esittelyssä koko hiivatin kasa.
Työryhmämme koostuu hepuista niin ahkerista,
eikä projektimmekaan ole ihan ahterista.
Ensin yksipyöräisellä ajaa taitava ja empaattinen Saijetsin Nana,
perässä ihailevien ihmisten vana.
Toisena saapuu tanssinkin hallitseva,
mahtava Tinja Nerkko,
vesillä laskettuna myös kokemusten verkko.
Rytinällä satamaan kaahaa ryhmän teatterirahti,
ilmapiirin harjoituksiin luo Brummerin Ahti.
Hän ammattimaisuutta tuo, eikä järkkyä anna,
mukana toki myös Tujulan Johanna.
Kuin aurinko hän paistaa, tulee vankilastakin mukava tila,
tämän takana onkin Veera Anttila.
Naurua ja viisautta edustaa, hän päivästä aina paremman saa,
ei opiskelupaikkana toimi Helsingin Varia,
tämän loistavuuden nimi on Anna-Maria.
Nyt saapuu henkilö, joka teatterin kesyttää
apunaan laajakin laajempi ääniala,
musiikin soidessa saapuu Suvi Tiisala.
Huumorintaju ja viiltävä taito käsi kädessä seuraavalla henkilöllä kulkee,
Vincent Kinnunen rakkaudellaan sut syliinsä sulkee.
Pelästyy seuraavaa koko salin väki,
kun paikalle ryntää voimaa, taitoa ja todellista rohkeutta edustaen,
Lasse Viitamäki.
Repliikit uuteen uskoon hän laittaa, ne paremmiksi suussansa taittaa,
huumoria ja energiaa,
Salvador Ikonen, aina vaan.
Kun valoa ja ääntä tarvitaan,
niin silloin heidät kutsutaan.
Jotta toimisi tämä systeemi ja pyörisi piiri,
meidät vauhtiin saa upeat Sami ja Siiri.
Tämän runsaan paletin hallussa pitää Sara, ryhmän toivo ja hätävara.
Häneltäpä luonnistuu teatteri, laulu ja dance,
koska ryhmässä hänellä on total dominance.

                                                                                          Arthur Rinne



Kiitos koko porukalle! On hienoa, että saadaan harjoitella vielä muutama viikko yhdessä ja pian näyttää myös muille minkälainen energia meistä lähtee! Odottakaa parasta, pelätkää pahinta!







lauantai 9. huhtikuuta 2016

Tynnyreiden metsästys ja muuta mukavaa

Kulunut viikko on Lokissa ollut omistettu tarpeiston, puvustuksen ja lavastuksen kokoon haalimiselle. Ollaan koluttu Nana etunenässä vaatteita ja rekvejä kirppareilta ja netin kierrätyspalstoilta, metsästetty sohvalle säilytyspaikkaa, mietitty sopivaa vesitynnyrin kokoa ja sitä, kuuluuko geelillä täytetystä ilmapallosta heitettäessä riittävän hyvä läsähdys. On myös todettu, että teatteriröökien hankkiminen on yllättävän hankalaa ja ettei läpinälyviä vesitynnyreitä taida olla olemassa.

Lavastuksen perusratkaisut alkaa kuitenkin pikkuhiljaa olla selvillä ja uskaltaisin sanoa, että puvustuskin on vain paria fida-reissua vaille valmis. Lokki alkaa konkretisoitua!

-Suvi

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kaikkea sitä

Kaikkea sitä ehtii tapahtua kahdessa vuorokaudessa. Vietimme toista ja viimeistä treenileiriämme Östersundomissa tänä viikonloppuna, vältelty on oikean elämän velvollisuuksia, kunnollisia unirytmejä ja järkevää ajanhallintaa.

Kaikkea sitä ehtii. On otettu pirun hienoja promokuvia, niin hienoja että melkein itketti ensembleni silmäämiellyttävyys, on läträtty glitterillä ja opeteltu meikkaamista ja venäjää. Sain jopa aamulla muutaman ihmisen heräämään lenkille! On tanssittu ja hierottu, välillä jopa omasta vapaasta tahdosta.

Sitten on myös monta kertaa hierottu otsaa kun yhtään järkevää ajatusta ei tule ulos suusta kun muut odottavat kysyvästi ohjeita. Kerran meni hermot, pari kertaa laulut olivat epävireisiä ja vahingossa potkaisin Lassea mahaan. Ahti piru vie myös toi sellaiset kuusi kiloa karkkia tuomaan ällönmakean maun suihimme.

MUTTA

Kahden vuorokauden aikana on ollut huikeita hetkiä kun haluaisi huutaa kirosanoja onnesta ja ylpeydestä toisten oivaltaessa ja loistaessa. On tanssittu pimeässä kun hetki on niin hyvä ettei halua läsäyttää tunnelmaa käymällä kuivaa tekniikkaa läpi. Itkin ainakin neljä kertaa, kerran koska käskettiin. Kaksi vuorokautta myös hienosti todistaa että jos fiilis ja motivaatio naksahtavat niks naks yhteen voi toisen näytöksen saada kasaan muutamassa tunnissa ja lopputuloksesta voi olla ylpeä. Saimme yhdistyksemme kaksi uutta perheenjäsentä.

Kahdessa vuorokaudessa on hyvä nukkua se kuusi tuntia ja käyttää muu aika prosessointiin, oivaltamiseen ja aivan pikkuruisen perseilyyn. Homma toimii kun joku kokkaa sillä aikaa kun toiset treenaa ja ruokapöytään mahtuu sulavasti 12 henkeä.

Tämä oli yleinen tunnelmapostaus, tämä oli tietoinen velvollisuuksienvälttelypostaus. Tulevaisuudessa kirjoitan jotakin informatiivisempaa. Nyt juuri olen kuitenkin vain todella rakastunut tähän työryhmään joka päivä päivältä todistaa minulle että "Me voidaan mennä pidemmälle. Ei tämä ole raja."

Neljä viikkoa ensi-iltaan. Kuukausi ensi-iltaan. Eikä pelota.

Sara, ohjaaja

torstai 31. maaliskuuta 2016

Jännittäviä aikoja

NONI NYT MENNÄÄ!

 

Nyt on aika painaa duunia, upottaa työtä, uhrata aikaa. Kuukausi enskaan ja vauhti on kova! Viikonloppuna otetaan ensimmäiset promokuvat suunnitelmien mukaan ja muutenkin treenataan koko kolme päivää täyttä vauhtia! Nana vetää meille tanssitreenejä, Sara teatterii ja Suvi musiikkia. Benjihypyn pyhä kolminaisuus siis rullaa!

 

Vähän aikaa sitten tulivat meidän esitysten liput myyntiin! Varaa nyt lähettämällä viesti osoitteeseen: teatteribenjihyppy@gmail.com , nämä menevät nopeasti. Voin myös tässä käsi sydämellä vannoa, ettet tule pettymään. Tästä on tulossa jotain todella hienoa.

 

-Ahti