sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

EDIT: Julisteen kuvaus, päivä 1

EDIT: Heh, esitykset on ohi ja proggis kuopattu, mutta silti löytyisi vaikka kuinka paljon kutkuttavaa, julkaisematonta materiaalia! Eihän se yhtään pahaa tee, jos jaetaan vähän, mitä kaikkea me Hattarat sulaa auringossa- esityksen eteen tehtiin. Tässä siis esiin kaivettu vanha postaus-luonnos promokuvauksista. Mä voin vakuutta teille, että kylmää oli!
Sara


Tää on mieletöntä: ollaan jo niin pitkällä, että voin kertoa jo täälläkin, että kuvattiin julistetta. Käsikirjoitus ja roolijako on jo molemmat selvillä, esiintymispaikka myös, samoin aikataulut. Paljon on vielä duunia jäljellä, lähinnä huimaa, kun ajattelee sitä työmäärää, mutta yksi kerrallaan me hoidetaan tehtäviä. Siten kaikki selviää ja selkiytyy, pikkuhiljaa. 

Yks näistä tehtävistä oli julisteen kuvaus. Mä yhtenä kolmesta ohjaajasta (tai yhtenä Eveliinan kahdesta assistentista) otin tän vastuulleni ja lopputuloksena löydän itseni seisomasta likomärkänä kolmatta tuntia keskellä peltoa. Sää ei ollut ihan optimaalinen, mutta ei se haitannut. Minä, Sara, Suvi ja meidän ihana kuvaaja Paula varustauduttiin kuvauspäivään näiden varusteiden avulla:

5 ämpäriä
4 pyyhettä
2 vilttiä
1 elmukelmurulla
10 sateenvarjoa
1 sadeviitta
2 sadetakkia
2 kurahousut
15 muovipussia
4 minigrip-pussia
5 paria sormikkaita
2 lapaset
3 huivia
1 suihkupullo
5 farkut
7 mekkoa
5 paitaa
1 rakennusteline koroke
1 talouspaperirulla
18 ämpäriä vettä = noin 285 litraa vettä
3 kumisaapaat
3 villapaitaa
1 pipo
6 sipsipussia
2 popcorn-pussia
2 kameraa
2 meikkipussia







Sara sankarillisesti seisoi kameran edessä mun ja Suvin kaataessa ja heittäessä litroittain jääkylmää vettä sen niskaan, vettävaluvana ja tärisevänä ja likomärissä kesämekoissa. Löysin itsestäni melko sadistisen ohjaajan, joka pistää näyttelijän heinäpeltoon ja heittää vettä sen päälle, kunnes se tärisee horkassa. 

Kolmen tunnin jälkeen päästiin saunaan lämmittelemään ja alettiin jo miettimään seuraavan päivän sekopäisyyksiä. Huomenna kameraan eteen astuvat nimittäin vielä Nana, Suvi ja Oona N ja sen jälkeen saadaankin se jo painoon ja jakoon.

Oona W


tiistai 24. kesäkuuta 2014

Tunnelmia fiiliksiä ajatuksia naurua

Neljäs esitys on nyt takana. Melkein puolet siis. Epäreilua, että kesäpäivät hupenevat samaa tahtia kuin (Mikon) kalja kaljapullosta. Vaikka välillä keho tuntuu ylikypsältä spagetilta, ni aina saa uutta puhtia siitä, että tietää kuinka ainutlaatusta tää on ja kesäkuun viimeinen päivä lähestyy.
 Tänään esitys ja esiintyminen oli jotenki erilaista. Meillä oli superhauskaa ja kohtaukset tuntu saavan uusia mausteita. Hahmoista nousee esiin uusia hulvattomia juttuja, ja mielenkiintoisia yllätyksiä. On hauskaa miten kaikki kehittyy ja oppii ja pystyy pelastaa tilanteita, jos sitä vaaditaan.
   Teatterista on tullu mulle yhtäkkii tosi tärkee. Tajuun et oon yhtäkkii omistautunu tähän tosi paljon, siks et tykkään näytellä ja tehä, mut erityisen paljon koska benjiläiset. Haluun harkkoihin tai esitykseen ku tiiän et nään jokaisen meistä. Tässä ryhmässä on jotain taikaa oikeesti. Täällä jokaista arvostetaan ja me puhalletaan niin paljon yhteen hiileen et se roihahtaa heti tuleen. Oikeesti kaikki roihahtaa tuleen ku me ollaan yhes.
  Okei alunperin mun piti kertoo tän päivän esityksessä tapahtuneesta ihanasta hetkestä, joka sai mut vaan hymyilee ja miettii et miks haluun tulla esittämään samaa hahmoa, vaikka vettä tulis ku saavista kaatamalla. Seisoin pusikossa melkein puiston jonkun naapurin pihalla. Ahti ja Veera siinä vieressäin. Oltii siinä jotai "miesten halirinkiä" pidetty. Sit ne sanoo pilke silmäkulmassa ja vekkuli hymy kasvoilla et tää näytteleminen on kivaa. Sit mietin et hitto vie tää on kivaa!! Täää on ihan älyttömän kivaa!! Jeeeee! Tää on meiän juttu. Me halutaan kertoo meiän tarinoita muille. Me halutaan kertoo jotain vaan toisillemme, mut se että naapurin poika kävelee joka ikinen päivä ohi, ja kertoo kuinka hienoo sen mielest on se et me ollaan vallattu melkein hylätty puisto. Se et me ripustellaa tuulikelloja ja matonkuteita puuhun on must ihanaa. Siinä puistossa on nyt monia salaisuuksia, rakkauksia, ihmisten välistä naurua, listoja, juhlia. Se puisto+benjihyppyläiset on jotain vahvempaa ku dynamiitti.

Sinuna hyvä ystävä tulisin katsomaan sen puiston salat satoi tai paistoi. Me ollaan rakkaudella toisiamme ja teatteria kohtaan tehty tää tarina. Hattarat sulaa auringossa. Suklaasydämet myös.

-Ansku


Ps. Täs kuvas on jotai mikä saa mut hymyilee leveää hymyä. Tää kuvastaa hyvin upeita teatteriystäviäni. Kirkas katse kohti tulevaa ja leveä hymy ja uteliaisuus.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Första ensi-ilta with Teatteri Benjihyppy

Heejj!!
Tänää oli ensi-ilta ja jee selvittii siit kunnialla, lukuunottamatta pieniä unohduksia reploissa. Fiilis oli kuitenkin hyvä eikä yleisön eteen ollut pelottava mennä. Itse rakastan tunnetta esityksen jälkeen kumarruksissa, kun voi näyttää oikean minäni ja olla ihmisten seurassa, jotka ovat minulle niin tärkeitä. Enskaribileiksi tänään riittivät lahjojen anto ja kilikili maljat ja puheet toisillemme.
Huomenna sitten taas , kiitos babet!!

~Veera

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Lisää kuvia treeneistä



Enää neljä päivää ensi-iltaan! Sen kunniaksi pieni kuvapläjäys aurinkoisista harjoituksista. Muina päivinä onkin sitten melkeinpä satanut, viimeksi eilen vedettiin läpimeno ja treenit hyytävässä kaatosateessa. Mutta se ei menoa haittaa, me puurretaan säässä kuin säässä kohti tiistain ensi-iltaa. 


Tällaisen muodostelman aikaansaaminen vaatii yllättävän paljon harjoittelua...



Klovnin elämä on rankkaa.
Ohjaajat työssään.




Kun treenaa kuusi päivää viikossa puoli päivää ulkona, kehittyy nopeasti intohimoinen suhde retkiruokaan. Salaatit, keksit ja jugurtit, kaikki kelpaa. Ja kuten kuvista näkyy, niitä todella himoitaan… :D

Tämän pienen esimaun jälkeen toivotan kaikki tervetulleiksi katsomaan, mitä me ollaan saatu aikaan! Muistakaa varata lippunne pian!

-Suvi


maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa





                                                                  Musaharjoittelua










                                  Pyörät auttaa huimasti esim. kun vessatauoille kävelee muuten 10 minuuttia






                                        Visutiimi, eiku siis nykyinen skenotiimi mietiskelemässä







                                                                Kohtausharjoittelua





                                     Ja aina yhtä iloinen ohjaustiimi sadesäähän varustautuneena:)

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Tomorrow is this time

Tosiaan heheh jaa niin suurimmalla osalla meijän ryhmästä on ollu ysiluokan loppu ja päättärit eilen, mutta ei mitään hätää me ollaan kaikki ihan kunnossa ja ollaan valmiita huomenna alkavaa teatteritreenirupeamaa varten!!  Joten todellakin huomenna klo. 14.00 visuryhmä (puvustus, lavastus ylipäätään visuaalisuuteen keskittyvä) on pakilassa juuhuu :D. Kaks viikkoa ois sitte aikaa enskariin ja no ollaan me ihan hyvässä vaiheessa mutta onhan tässä vielä ihan mukavasti puuhattavaa! Nii ja kaks viikkoa siihen kun me nyt ysiltä päässeet saadaan tietää mihin me joudutaan! Tää on muuten aika vapauttavaa että me ollaan nyt kaks viikkoa niinku "ei mitään -ihmisiä" koska me ei olla peruskoululaisia, ei yläasteelaisia, ei ysiluokkalaisia, eikä myöskään vielä lukiolaisia! Mikäköhän meitä kaikki oikee ottaa sitte ens syksynä apua! Mut nyt ois kyllä mahtava jos osais elää hetkessä eikä murehtia tulevia! Joten yrittäkäämme elää hetkessä ja elellä teatteria!

https://m.youtube.com/watch?v=iEPTlhBmwRg

~ Tinja, joka on kovin väsynyt ja tämän takia pahoillaan tekstin sekavuudesta...

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

HUOMIO HUOMIO!!

Brummer–Kaatonen–Saijets–Tiisala–Tujula–Vaittinen–Wuolijoki:
HATTARAT SULAA AURINGOSSA 


”Ei tää oo teineilyä, tää on aikuistumista. Koska aikuistuminenhan on sitä, että kohtaa pelkojaan ja sit voittaa ne.”


15–18-vuotiaista nuorista koostuva Teatteri Benjihyppy esittää kesäkuussa Länsi-Pakilassa ryhmän jäsenten itse kirjoittaman näytelmän Hattarat sulaa auringossa. Näytelmä sijoittuu huvipuiston kupeessa sijaitsevaan omakotitalolähiöön, jossa on kaikki päällisin puolin hyvin. Niin nuoremmilla kuin vanhemmillakin asukkailla tuntuu kuitenkin olevan vaikeuksia elää paahtavan auringon ja puoliksi syötyjen hattaroiden kuorruttamien pensasaitojen keskellä. Maailmanpyörä pyörii vääjäämätöntä rataansa, eikä kukaan osaa sanoa, millä hetkellä nuoruuden ahdistus ja rakkaushuolet muuttuvat vanhuuden katkeruudeksi ja yksinäisyydeksi. 

Hattarat sulaa auringossa on mustan huumorin sävyttämä, nuorten omista kokemuksista ja havainnoista kumpuavien tarinoiden mosaiikki. Se on aikuisuuden kynnyksellä olevien ihmisten piirtämä kuva maailmasta, itsestään ja aikuisista. Nuoret osallistuvat kirjoittamisen ja näyttelemisen lisäksi myös esityksen ohjaamiseen sekä visuaalisen ja äänellisen ilmeen luomiseen.
Esitys toteutetaan paikkalähtöisesti Länsi-Pakilan alueella. Ennen esitystä kokoonnutaan Pakilan yläasteella.

Teatteri Benjihyppy on Kansallisteatterin nuorten ilmaisutaitoryhmän Vähän niinku benjihyppy -produktiosta (2012–13) alkunsa saanut, nykyään itsenäinen ammattijohtoinen harrastajateatteri. Sen tavoitteena on osallistaa nuoria tavallista laajemmin teatteriesityksen tekemisen eri osa-alueisiin, antaen heille laajaa vastuuta esitysten taiteellisesta sisällöstä. Ryhmän toimintaa vetää neljä teatterin eri osa-alueiden ammattilaista. 


”Mä voin ottaa sua kädestä. Ehkä sun äiti tekee aina niin. Puristaa niin lujaa ettet voi luulla olevas yksin.” 


Ensi-ilta:
ti 17.6.2014 klo 19


Muut esitykset (klo 19, ellei toisin mainita):
ke 18.6., to 19.6., ti 24.6., ke 25.6., to 26.6., pe 27.6. ja su 29.6. (klo 14 ja 19)


Liput:
5 e


Varaukset:
teatteribenjihyppy@gmail.com


Työryhmä:
Veera Anttila, Ahti Brummer, Juho Gröndahl, Eveliina Heinonen, Annamaria Kaatonen, Jonna Kuittinen, Tinja Nerkko, Oona Niemi, Arthur Rinne, Pyry Ruotimo, Juhani Saari, Nana Saijets, Nella Siilasmaa, Suvi Tiisala, Johanna Tujula, Sara Vaittinen ja Oona Wuolijoki 

www.teatteribenjihyppy.fi

lauantai 17. toukokuuta 2014

Tilaa teatterille

Teatteri Benjihyppy kävi alkuviikosta tarkastamassa kesän produktiolle suunniteltua esityspaikkaa ja sen lähiympäristöä! Hatunnosto ja ilmainen väliaikakahvi sille, joka tunnistaa maisemat.

Kesän näytelmän tekstikin alkaa olla loppusuoralla, ja harjoitukset alkavat pian. Pysykää kuulolla…





lauantai 10. toukokuuta 2014

Ajatelkaa posetiivisesti

Yksi teatterin tekemisen taikaan liityvä koukku on siinä, että aina pääsee yllättymään, kuinka hassuja, dramaattisia, pieniä, synkkiä, sydämellisiä, syviä ja rakastettavia asioita – tässä nyt muutaman listatakseni – sitä pääsee käsittelemään. Ja mitä enemmän onnistuu yllättämään itsensä tekoprosessissa, sen varmemmin sitä on onnistunut tavoittamaan jotain olennaista. Yllättyminen voi johtua siitä, että on esittänyt tietyn kysymyksen, mutta saakin ihan toiseen asiaan vastauksen prosessin myötä. Tai ihan vaan siitä, että keksii niin hassun kysymyksen (ne ovat usein ne parhaat). Miltä kuulostaa tämän päivän suomalainen keskiluokka? Tai heidän asuinalueensa? Entä minkälainen on hattaran oma sisäinen ääni? Onko tivolilla sielu? Onko se Pelle Hermannin tunnusmusiikki loputtomana luuppina kymmenkertaisesti hidastettuna? Vai telttakankaan lepatus tuulessa?

Ääntä kohti. Tuntematonta kohti. Esitystä kohti.

Tässä vielä joitain fiilistelypaloja äänisuunnittelijan tajunnanvirrasta:

https://www.youtube.com/watch?v=iW3OJw8OBSQ

https://www.youtube.com/watch?v=IZWp5uwjW4Y&list=PL_1Lftdl6v3H0c8lGmA03UgLs-aw9nvj1

https://www.youtube.com/watch?v=CvdC5RUpn90&list=PL_1Lftdl6v3H0c8lGmA03UgLs-aw9nvj1

-Juhani

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Kuvaavaa?


Elämme jännittäviä aikoja. Tiedän suurinpiirtein mitä näytelmässämme tapahtuua. Tiedän tapahtumat.






Tiedän roolihahmojen mahdollisen lukumäärän. Tiedän jotakin tyylilajista. En tiedä onko se lopullinen. Lähes puolentoista kuukauden päästä on ensi-ilta. Perustilanne sanoisin.








En tiedä esiintymispaikkaa.





Minusta upeinta, ihaninta ja taiteellisesti mieltä kiihottavinta tässä ryhmässämme on etten tosiaan tiedä. Ja että me voidaan olla yhdessä sen epätietoisuuden äärellä.

Sitä tämä työ välillä on. Hyppää sen benjihypyn vaikkei tiedä onko naru kiinni vai ei. Hitsi sentään että ollaan valittu hieno nimi teatterillemme.





En ole huolissani.




Harjoitusaikaa meillä on runsain mitoin, ehkä jopa enemmän kuin viime vuonna VNB:tä tehdessämme. Nyt minä vain odotan, että saan plarin käteen, että saan, että saamme upota.









Odotan myös sitä, että pääsemme ohjausryhmän kanssa yhdessä pohtimaan juttua. Ohjaaminen on usein yksinäistä, ja sen tavallaan täytyykin olla.


Pääni on siis vielä aika tyhjä.














Siksi katselen kuvia. Ja valmistaudun sukellukseen.




Hat(t)aroin ajatuksin Eve

tiistai 15. huhtikuuta 2014

No huh huh kah!

Voi Jeskamandeera! Mulla on ollut koko viikko niin kiire, etten päässyt Tiistaina, eli siis tänään treeneihimme. Myöskään Torstaina ei välttämättä ole treenejä, joten tuntuu tosi tyhjältä, koska ei pääse leikkimään. Luotan kuitenkin kovasti ohjaajaamme Eveliinaan ja siihen, että torstaina pitäisimme treenit. Jos emme kuitenkaan niitä pidä, voin todeta vain, että: no huh huh kah, mihin tää maailma on menossa. Haluan vielä palata viime viikonloppuiseen teatterileiriimme ja nautiskella täysin siemauksin sen aiheuttamista kokemuksista ja muistoista. Joten niinpä nyt avaan hieman vielä viime viikonloppuista. Haluan kertoa kaikille ihanille lukioillemme, että leirillä olessamme pelasimme paljon erilaisia pelejä ja urheilimme, sekä TIETYSTI leikimme ja heittääydyimme impron maailmaan. En ole vielä itse sulatanut kaikkea sitä mitä sain leiristä irti, ja sen takia kertomani asiat jäävät näin pinnalliseksi.

Tässä vielä leiriviikonloppumme Top5 sanaa:

Hiljaa!
Perkele!
Hei me heilutaan taas!
Ihana!
Byääääääääh...................

ps. leirillämme kaikui myös Tina Turnerin unohtumattomat klassikot, ja nyt lainaten yhtä näistä haluan kutsua jokaisen katsomaan kesällä tulvevaa produktiotamme joka on luonteeltaan "Simply the Best"

-Arthur-

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Matkan kesto 47h 15min

Teatteri Benjihyppy on palannut intensiiviviikonlopulta Östersundomista. Palannut, ei palautunut. Väsyttää ja pää on raskas. Hankala yrittää muistaa ja ajatella kaikkea, mitä tähän lyhyeen, alle kahteen vuorokauteen on mahtunut ja sisältynyt.

Me ollaan syöty ja vietetty aikaa, mutta ennen kaikkea me ollaan tehty teatteria. Työstetty omia soolojamme, improvisaatiota, musiikkia, dramaturgiaa, liikettä ja tilaa. Ja meillä on kerrankin ollut aikaa keskittyä, pysähtyä, jos jokin aihe sitä vaatii ja työstää eteenpäin.

Tilaa. Juosta, hikoilla, levittäytä tai sitten ahtautua samaan pieneen käytävään pelkäämään pimeää. Uskomatonta, miten uusi, suurempi harjoitustila luo niin mahtavat puitteet tehdä potenssiin kymmenen. Ulkona hiekkakentät, ja lenkkipolut ( herääminen aikaisemmin lenkille ei tuntunut aluksi niin kivalta ajatukselta, kun takana on alle 5 tuntia unta ) ja metsät olivat mahtavuutta ja jostain syystä sade vain paransi asiaa. Me tarvittiin hapekasta ilmaa, siinä vaiheessa kun on pakko haukkoa kyyneleiltä tai naurulta ilmaa.

Ennen kaikkea oli hienoa olla tuossa kuplassa juuri näiden ihmisten kanssa. Luottamus ja avoimuus näkyy niin monella tavalla. Pallopelissä tapetaan täysillä, liikeharjoituksessa kun meidän täytyy olla silmät kiinni en edes ajattele huijaavani, ja avaavani silmiä, koska tiedän, että Ansku on siinä ja sanoo jos törmään. Soolo tehtävissä saamme toisemme nestehukan partaalle ja uskallan itkeä ja jakaa. Näytämme pahan allergiareaktion saaneilta, ja se on mahtavaa. Harvan kanssa kokee kaikki mahdolliset tunnetilat, olivat ne sitten näyteltyjä tai aidosti, oikeasti sydämestä tulevia. Ja harva ottaa tuon kaiken vastaan ja antaa takaisin samalla mitalla.


Näyttää vahvasti siltä, että mulla on kunnia saada olla osa helvetinmoisenhienoa kesäteatteri -esitystä. Tulkaa jooko tekin todistamaan, ehkä te näette palan siitä, mitä mä sain todistaa 47 tunnin ja 15 minuutin aikana!

Sara

torstai 3. huhtikuuta 2014

Hups onks meil treenit?

Heräsin just kolmen tunnin päikkäreilt. Haaaa väsyttää (kuvitelkaa et venyttelen väsyneesti vihreällä sohvalla yläkerran olohuoneessa...rauha). Mutta ei ei nythän on treenit!!! Unohdin tai no en sittenkään. Olen ollut koko viikon kuumeessa ja yskässä. Nenä vaan vuotaa ja muistuttaa siitä että ehei et ole lähdössä nyt minnekään treenaamaan, vaikka Jani Toivola olisi tulossa treeneihin. Niin mutta kun hän tuli. En yhtään tiiä mitä he ovat tehneet tänää, mutta toivottavasti joku kertois ja kirjoittais tänne siitä ja treeneistä ylipäänsä.
Mulla on tässä vieressäni vihreää minttuteetä ja YouTube auki, josta kuuntelen rauhallisia, ehk vähän surullisiakin biisejä, jotka koskettaa varsinkin näin kuumepöpperössä. Ja tietenkin runsaasti nenäliinoja.
"Aaatshiuu!!"
"Terveydeksi"
"Kiitos"
Tätä tää on ollut koko viikko. Mutta hope not huomen ku Sara täyttää 18 VUOTTA, sillon juhlitaan ku ees meist näyttelijöist yks on täysikänen. Onnee jo etukäteen Sara! <3 Hih ja sanon tähän et mä oon tasan kaks vuotta ja yhen päivän Saraa nuorempi, kosk mulla on lauantain sweet sixteen!!
Mutta ehkä mä vaan meen nyt takasi vällyjen alle, öitä <3
"Cus I can´t stop loving you,
no I can´t stop loving you,
no I won´t stop loving you,
Why should I?"


~ Veera

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Pokkeuksellista

Tänään oli ehkä kaikkein poikkeuksellisimmat treenit ikinä! Tiistain treenit peruttu. Siis mitä?! Uskomatonta! Maanantaiksi pitäisi kuitenkin saada koottua performanssi. Lopputulos: Jonna tulee kuumehoureissaan avaamaan meille oven, ja treenaamassa ovat ainoastaan Nana ja Suvi. Performanssiin osallistuu näillä näkymin vain kolme benjiläistä, ja Ahti makaa kotona sairaana. Ei siinä muuta. Kasa säkkituoleja, suklaata sekä kynä ja paperi. Pari viestiä sinne tänne ja performanssin runko valmiina. Lopuksi oli vielä nostalgista muistelua sekä syvällisiä ajatuksia näyttelemisestä ja Turkasta.
 Lyhyt postaus. Kiitos :P

-Nana

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Vuos unelmasta, tänne pääsemisestä, menneisyydestä

Loistefestarit oli viime viikolla, mitä ihmettä siitä on nyt vuos ku me esiinnyttiin Kanneltalon järkyttävän pienellä lavalla. Siitä on vuos ku Nella taas ajo ykspyöräsellä lavan läpi. Mul on nii ikävä näit muistoja. Ilman Loisteseen lähtemistä me ei oltais välttämättä nyt tässä ja entä jos me ei oltaiskaa päästy Teatrikseen. Teatris olis voinu olla meijän vika yhteinen "Vähän niinku benjihyppy" ja meijän vika benjihyppy me saatiin hypätä Kansallisteatterin isolla näyttämöllä, joka on hienompia asioita mitä mä oon koskaan tehny. Mua melkeen alkaa itkettää ku aattelen meijän Kansallisteatterin, teateris-ja loistefestareitten esityksiä, meijän benjihyppyjä. Etenki yks esitys jäi mun mieleen hirmu vahvasti! En muista päivämäärää en melkeen kuukauttakaa mutta se ei oo pointtina. Esityksen kohtaus, jossa Eeva (eli Veera) jätetään yksin hylättynä lehtikioskille. Veeralla oli erinnäisistä syistä tunteet muutenki vähä pinnassa, joten Veeran itku (joka mainiosti sopi kohtaukseen) sai kaikki jotenki pysähtymään ja seuraavaan kohtaukseen siirtyminen kesti hetken aikaa, sillä lavan takan tapahtu ryhmähali. Toi esitys oli yks meijän parhaista ja ikimuistosimmista.
Mä ikävöin harjotusviikkoa, keinulautaa, tiipiitä, hiekkalaatikkoa,...kaikkea mitä mä sain kokea näitten kanssa! Vaikka mä tiedän että meillä on vielä paljon edessä, meitä oottaa mahtava tulevaisuus, silti mua pelottaa en oikeestaan osaa määritellä miks mua pelottaa. Ehkä siks, että me vanhennutaan kaikki muuttuu, kohta me ei olla enää pieniä lapsia, osa meistä (tai no Sara) täyttää 18 vuotta. Mä en tiiä oonko mä valmis kaiken muuttumiseen ja tulevaisuuteen, mut mul on aina ja ikuisesti tukena benjiläiset! Teitä mä en aio ikinä koskaan menettää! Luvatkaa mulle, ette jätä mua yksin kokee tätä kaikkea! Rakastan teitä<3

~Tinja

torstai 27. maaliskuuta 2014

Nyt jännittää...

Treenit on parhaillaan käynnissä ja mä istun yksin tääl treenitilassa. Mua jännittää. Odotan nimittäin puhelua. Oikeastaan odotan kahta puhelua. Yksin en siis istu sen vuoksi, ettei kukaan olisi tullut treeneihin vaan sen vuoksi, että lähetin kaikki muut karttojen ja kohtausten kanssa tuonne ulos seikkailemaan.

Toinen ryhmä metsästää kohtauksensa tunnelmaa ja aihetta mahdollisimman hyvin tukevaa paikkaa ja toinen ryhmä etsii juurikin päinvastaista paikkaa. Paikkaa, joka ainakin teoriassa tukisi kohtauksen tunnelmaa ja aihetta mahdollisimman vähän.

No sit ku ne löytää ne paikat nii sit ne soittaa mulle ja mä meen käymään niissä paikoissa ja sit ne treenaa ne kohtaukset niissä paikoissa ja sit me katotaan ne eri paikoissa treenatut kohtaukset ja sit me viel tuumataan, et mitä näettiin, koettiin ja havaittiin…

Tämmöisiä tunnelmia ja terveisiä kertoilee Jonna täältä treenien hiljaisesta yksinäisyydestä.
https://www.youtube.com/watch?v=4AEjEUdTeDc&feature=kp

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

mitä benjiläisyys tarkoittaa?

moikka kaikki!
Taas toi aurinko paistaa ja kesä lähenee jeee. Mut ei se ollu mun pääpointti vaan haluisin nyt kertoo kaikille mitä mä oon saanut benjiläisiltä ja teatterista ylipäätään. Ystäviä, ikuisia ystäviä, se on eka mikä tulee mieleen, mutta myös itsevarmuutta olen löytänyt itsestäni. Mulle benjiläisyys avaa ovia siihen, että voi todellakin lavalla näyttää itsestään niin paljon. Mutta se on enemmänkin kuin esiintymistä yleisölle, se on muistoja, joita muistellaan sekä tulevaisuutta, jota tehdään. Voimme vaikuttaa tulevaan yhdessä, perheenä, tiiminä. Löydämme uusia asioita, käymme subway-treffeillä toistemme kanssa, katsomme auringonlaskua kukkulalla. Kaikki ovat muistoja, jotka tekevät meistä meidät. Yhdistävä tekijä on benjiläisyys, nyt ja aina.

Jos olet kerran benjiläinen olet aina benjiläinen!!!

~Veera

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Benjiläisten sivistyssanakirja

It's raining men


                                                                Feeling good
                                                      Macarena


Tässä sivistyssanakirja tärkeimmistä sanoista: 

Vapaus: oikeus, valta,lupa, mahdollisuus tehdä jotakin vapaasti, esteettä, esim. tanssia macarenaa niin railakkaasti kuin tahtoo.

Ilo: ilonpito, ilakointi, ilottelu, iloinen elämä tai meno, riemu esim. ollaan kaikki yhdessä ja nauretaan toistemme hulvattomille ideoille.

Improvisaatio: Kun ei keksi mitään järkevää heittää jotain hömppää.

Ruoka: Ihmisten tai eläinten ravinto varsinkin syötäväksi varattuna tai valmistettuna tai ruokatauko esim. treeneissä tätä näkee sen alussa, keskellä, vessatauolla, tauon jatkoajalla, lopussa ja vielä treenien jälkeenkin. 

Rakkaus: Syvä kiintymys johonkin, syvä kiinnostus, mieltymys, harrastus johonkin esim. rakkaus toisiimme, rakkaus aiheena, rakkaus teatteriin. 

 

 

-ANSKU 




Tanssin täyteinen viikko

Huh, monet meistä on nyt vienyt Kallio paperit ja stressi on ainakin osittain poissa. :D Eihän se stressi häviä ennen kun saa tietää pääsikö Kallioon vai ei... Anyway, tiistai-treenien alkulämpän vetäjänä toimi Nana, joka piti meille baletti-, venyttely- kind of lämmittelyn. Myöhemmin osa suunnitteli rasismivastaista esitystä joka esitettiin torstaina nuorisotalolla.

Torstain treeneissä taas tehtiin useita kohtauksia joita esitettiin aluksi normaalisti ja kun musiikki laitettiin päälle, tanssittiin kohtauksen jatko. Torstain treenit lopetettiin 90-luvun musiikin tahdissa bailatessa. ;)

-Oona N.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Me ollaan ihania

Taustamusaa lukiessasi 

Mietin aika usein teatteriryhmämme nimeä. Olen iloinen, että päädyimme siihen. Se on täydellinen. Se kuvaa meitä hyvin. Tällä porukalla toimiessa tuntuu kuin olisi aina benjihypyn äärellä. Aina harkkapäivinä tai vähän erikoisempinakin päivinä, kun emme ole treenisalissa niin on kutkuttava tunne. Aina tapahtuu jotain uutta ja odottamatonta.

Nimihän on johdettu esityksemme nimestä -Vähän niinku benjihyppy. Ja tajusin juuri, että senkin ensi-illasta on jo vuosi!  Mutta olemme myös puhuneet siitä kuinka benjihyppy kuvasi myös sitä, miltä projekti tuntui. Se oli kaikille jännittävää ja monella tavalla uutta. Itselleni ainakin todella uusi kokemus ja lopputulosta ei olisi voinut nähdä ilman hyppäämistä tukevan narun kanssa, johon todella luotin ettei se katkea.
Nyt tuntuu taas samalta tän kesäteatterin kanssa. Musta tuntuu siltä nyt et ollaan kiipeemässä sinne korkeelle ja laittamassa niitä valjaita. Valmistellaan sitä hetkeä kun kaikki pääsee valloilleen. Tunteiden kirjo on laaja ja on niin ihana huuma.

Oon oppinu niin paljon. Niin paljon käytännön asioita, joista on monessa asiassa hyötyä. Oon nauttinut kirjottamisesta. Se on hienoa löytää oma tyyli kirjottaa ja käsitellä niitä asioita, jotka oikeasti kiinnostaa. Oon nauttinu niin paljon kuunnella ja lukea muiden kirjottamia tekstejä. Niissä on niin hienot omat maailmat. Ja musta tuntuu et  meiän kaikkien teksteissä on jo sitä samaa tunnelmaa ja maailmaa.On mahtavaa huomata, että osataan tehdä jotain vähän vakavampaakin. Yhdellä kerralla tunnelma oli niin outo, käsin kosketeltavan surullinen ja vakava. Sen kerran jälkeen oli pohtiva olo. Mutta se oli erittäin hyvä. Koska silloin kun kirjottaa tietynlaista tekstiä, niin itselläni tuntuu luontevammalta kirjottaa, kun on tietty fiilis.
Odotan innolla tulevia tekstejä ja sitä kun alamme kokoamaan niistä tarinaa. 


P.s. Rakastan sitä, että nauran itseni aina väsymykseen asti.

-Ansku 



sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Sunnuntai 9.3.2014

Hellou kaikki te uskolliset ja teatteriarakastavat lukijamme. Voin toivottaa koko ryhmämme puolesta että rakastamme teitä ja esitystä joutuu vielä odottamaan kesää, mutta toisaaltahan hyvää kannattaa odottaa ;) Tässä kirjoittelee ryhmämme vähemmistöön elikkä poikiin kuuluva Ahti perinteisesti viimeisenä päivänä ennen kuin vastuuviikko vaihtuu.

Tällä viikolle benjihypyn parissa kuuluu erittäin mukavasti aika. Kaikki ovat saamassa hakemuksensa Kallion lukioon valmiiksi ja siitä varmaan johtuu entistäkin korkeampi hilpeydentaso.Tiistaina saimme nauttia Suvin lämpästä "maailman huonoin" ja kaikille tutun "kysymykseen kysymyksellä" leikkien kera. Treenien pääaiheena oli tällä kertaa rasismi, koska suunnitelmana on esittää pienimuotoinen kohtaus/näytelmä rasisminvastaiseen tapahtumaan. Tuotoksena tuli erittäin mielenkiintoisia kohtauksia aina ikärasismista "luokitus" rasismiin. Tästä esityksestä lisää vielä myöhemmin.

Torstaina oli jännittävä päivä koska meillä oli täysin uusi tila! Tämä tietysti aiheutti hämmentystä ja pienimuotoista eksymistä. Pidimme treenit nuorisoasiain tiloissa Hietaniemenkadulla. Uusi tila on tilavampi ja avoimempi kun paikkamme Kannelmäessä. Tilan päräyttikin avatuksi Sara lämpällään, jossa tanssittiin sekä liikuttiin musiikin tahtiin. Sitten siirryttiin aiheeseen. Juho heitti kaikki ohjaajaryhmän jäsenet suoraan altaan syvään päätyyn antamalla kirjoitusryhmän kirjoittamia dialogeja ja antamalla käskyn ohjata kohtaus. Huhhuijakkaa oli aika vaikea tehtävä, mutta alkuhan se aina on vaikein kohta ja sen jälkee luistaa. Taas pompahti ryhmämme harmaista aivosoluista loistavia tuotoksia ja olimme taas askeleen lähempänä näytelmäämme.

~Ahti "Naurava Biisoni" Brummer

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Jakamisesta ja opettamisesta


Teatteri Benjihyppy on hyvää vauhtia matkalla kohti kesän esitystä. Ryhmä alkaa nyt maaliskuun alusta harjoitella kaksi kertaa viikossa. Tämän lisäksi kirjoittamisen, ohjaamisen, äänisuunnittelun ja visuaalisuuden vastuuryhmät pitävät omia kokoontumisiaan. Itse vedän kirjoitusryhmää – olemme tavanneet kolme kertaa, ja hienoja tekstejä ja ideoita on syntynyt jo roppakaupalla! Olen teettänyt ryhmäläisillä varsin työläitä ja haastavia kotitehtäviä, mutta tuotokset ovat kerta toisensa jälkeen ylittäneet odotukseni.

Tulevan esityksen merkittävin ero aiempaan produktioomme on se, että Vähän niinku benjihyppy oli selkeästi minun kirjoittamani teksti, vaikka sen pohjana toimikin ryhmän nuorilta poimittu materiaali. Nyt toivon, etten itse joutuisi varsinaisesti kirjoittamaan sanaakaan tulevasta näytelmästä, vaan kaikki olisi kirjoitusryhmäläisten käsistä lähtöisin. Tahdon, että se on sataprosenttisesti heidän kieltään ja aihemaailmaansa, vaikka toki autan kokonaisdramaturgian hallinnassa ja materiaalin valikoinnissa ynnä muussa. Toivon, että kirjoitusryhmäläiset löytävät reittejä omiin kiinnostuksenkohteisiinsa ja ilmaisutapoja niille, sekä toisaalta oppivat jakamaan niitä, etsiytyen kohti yhteisiä aiheita, jotka koko ryhmä pystyy kokemaan omakseen.

Jakaminen ja yhteisten kokemusten etsiminen onkin yksi Teatteri Benjihypyn avainasioista ja periaatteista. Eräs sen ilmenemismuodoista on ikäryhmien välinen kohtaaminen. Teatteri Benjihypyn tulevassa esityksessä kuuluu nuorten ääni, ja kohdatessaan eri-ikäisiä katsojia se toimii kommunikaationa, keskusteluna ja mielipiteiden ja näkökulmien vaihtona sukupolvien välillä. Itse näen, että tämä toteutuu myös teatterin sisäisessä toiminnassa, jossa on läsnä kaksi eri ikäpolvea – me kolmikymppiset teatteriammattilaiset ja yläaste- ja lukioikäiset nuoret. Teatteri Benjihyppy on muiden asioiden ohella myös sukupolvien välisen yhteyden paikka – kehys, jossa yhdessä tehty taide toimii jakamisen ja kokemusten vaihdon välineenä. Tämä oli mielestäni näkyvissä jo Vähän niinku benjihyppy -esityksessä. Koen, että se oli näytelmä sekä minun aikoja sitten päättyneestä nuoruudestani että ryhmän parhaillaan meneillään olevasta nuoruudesta.

Vaikka me neljä aikuista ammattilaisvetäjää olemme eräänlaisten opettajien asemassa Teatteri Benjihypyssä, koen itse, että meillä on itsellämmekin paljon opittavaa ryhmän nuoremmilta jäseniltä. Tulevan näytelmän kirjoitusprosessin ja kirjoitusryhmän vetämisen tiimoilta olen pohtinut tätä varsin paljon. Olen sitä mieltä, että omasta kokemuksestani ja ammattitaidostani huolimatta en varsinaisesti voi kädestä pitäen opettaa, miten kirjoittaa, koska tarkoitus ei ole, että ryhmäläiset kirjoittaisivat niin kuin minä kirjoittaisin. Itse asiassa toivon, että heidän ratkaisunsa yllättäisivät minut – että saisin tekstien äärellä ahaa, näinkin voi kirjoittaa -kokemuksen. (Täytyy sanoa, että näin on käynytkin jo muutaman kerran.) Voin toki antaa esimerkkejä, ennakkotapauksia, tietoa, työkaluja ja kirjoittamista helpottavia vinkkejä. Voin tyrkkiä siihen suuntaan, mihin teksti tuntuu olevan menossa. Voin kertoa omia kokemuksiani ja hyviksi havaitsemiani työtapoja. Voin kysyä, mitä tekstistä on tarkoitus välittyä ja vastata, välittyykö se minun mielestäni, vai välittyykö siitä jotain muuta. Voin tehdä havaintoja rakenteesta ja muodosta. Mutta sanan varsinaisessa merkityksessä en voi opettaa ketään kirjoittamaan, sillä kirjoittaminen on aina yksilöllistä, itsestä lähtevää. En voi opettaa sinulle, miten olla sinä; siksi en voi myöskään opettaa, miten kirjoittaa sinuna.

Juho
Teatteri Benjihypyn dramaturgi

tiistai 25. helmikuuta 2014

Teatteri benjihyppy sulattaa jään

Moi vaan kaikille ja hyvää pääsiäistä!
Eikun hups... ulkona vaan näyttää niin keväiseltä. Joku vois luulla sen johtuvan ilmastonmuutoksesta, mutta mullapas onkin tällainen teoria. (muistakaa!! Tarina on joltakin osin fiktiivinen)
Kaksi vuotta sitten oli kylmää ja lunta riitti aina naapureille saakka. Lunta rahdattiin paikasta A paikkaan B, jottei se olisi niin paljon tiellä. Talvi oli pitkä ja pimeä, kylmät, pahat voimat olivat vallanneet pohjolan.
Mutta ei hätää, pelastus oli tulossa. Tuliko Superman? Ehei tuli vielä parempaa, kolmetoista nuorta sydämessään lämmintä rakkauden tuulta, jolla he talven kylmyydet poistaisivat.
Yhteistyökyky ja heidän intonsa oli alusta asti loistavaa ja ensimmäisenä talvena tavoite melkein saavutettiin...huom. melkein, jokin ei ollut kohdallaan. Mikä se oli??? Ei ei, ei se, vaan HE, neljä aikuista, jotka auttoivat sankareitamme. Ilman heitä ja heidän neuvokkaita ohjeitaan sydämet olisivat jääneet sulamatta Vähän niinku benjihyppy -esityksessä. Lumetkin päättivät sulaa samalla.
Joten olkaa huoleti, aurinko vain haluaa paistaa muistuttaen meille kaiken olevan mahdollista, jopa jään sulattaminen rakkaudella tai intohimolla esiintymiseen.
Joten kyllä Teatteri Benjihyppy onnistui tavoitteessaan kylmää vihollista vastaan, mutta vielä on aikaa paluttaa lumi ja jää, jotta päästään hiihtämään ja luistelemaan yhdessä. Loppu!
Oho olipas tosi kummallinen tarina!

~Veera

tiistai 18. helmikuuta 2014

Terveiset hallituksen kokouksesta

Meillä benjihyppyläisillä näkyy tosiaan tämä vieraanvarisuus. Tänään hallitus kokoontui metsän keskellä sijaitsevassa pullantuoksuisessa mökissä. Pulla siellä todellakin tuoksui. Pöydällä pullapitko, pellillä korvapuusteja ja sisään tulijoilla lisää korvapuusteja. Nyt on siis syöty paljon pullataikinaa. Ei enää vähään aikaan kiitos.


Mä en nyt pääse yli tosta pullasta! Saatto olla vähän liikaa... Onko parempi syödä erittäin harvoin ja paljon vai usein ja vähän? 
Mut hei! Kokouksessa syntyi kolme erittäin tärkeää asiaa littyen Teatteri Benjihyppyyn: sukupolvirajojen ylittäminen, suvaitsevaisuuden lisääminen ja stereotypioiden rikkominen. Nää on ehkä sellasia asioita joita me pyritään toiminnallamme toteuttamaan. Samlla saatiin päätös siitä, että tästä lähtee se aika jolloin poissaoloja tarkkaillaan. Ruvetaan taas siirtymään samalle linjalla viime kevään kanssa. Tää siis tarkottaa, että työt alkaa ja nyt ruvetaan jo tosissamme valmistautumaan kesää varten. Mahtavaa!! Kahden viikon päästä ryhmä kokoontuukin jo kahdesti viikossa ja siitä tahti senkun kiihtyy. Ihanaa päästä taas vauhtiin. Kohta kuullaan lisää. :)

-Nana


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Odotusta tulevasta

Joo meil on nyt Teatteri Benjihypyssä pieni loma joka tulee olemaan kyllä ihan hyväksi kun ollaan tehty paljon töitä  ja tullaan taas loman jälkeen tekemään entistä enemmän. Hallitus kuitenkin taitaa kokoontua nyt hiihtolomalla joten meistä kaikki ei ole ihan täysin lomalla.                                                                   

Olimme katsomassa benjihyppy ryhmämme kanssa viime tiistaina Teatterikorkeakoulussa  esitystä nimeltä " CORPUS DOMESTICUS-JORATAAKS?" Esityksessä esiintyi meidän oma dramaturgimme Juho Gröndahl. Mielestäni esitys oli upea ja mielenkiintoinen ja sitä oli mukava katsoa.                               

Kirjoitusryhmä on aloittanut Teatteri Benjihypyssä tapaamisilla. Eli tulevan kesän näytelmän käsikirjoitusta ollaan jo aloittelemassa. Olen itse mukana kirjoitusryhmässä ja mielestäni meillä on paljon hyviä ideoita ja aiheita.Aiheita on niin surullisia ja iloisia. Joskus nauretaan yhdessä joskus itketään. Tehtävät joita meille annetaan ovat mielenkiintoisia ja erilaisia. Sen tuntee ja tietää että tästä tulee jotain kaunista aikaseksi. Aika näyttää minkalaisen näytelmän esitämme teille yleisölle. Hyvää hiihtolomaa niille joilla se on tällä viikolla. Ottakaa rennosti koska mekin otamme. :)

 -Johanna

     Kirjoitusryhmässä meidän piti valita joku ulkopuolinen materiaali joka oli meidän mielestä jotenkin kiinnostova. Minulla se oli tämän biisin sanoitus. :)

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Tunnelmia treeneistä

Kukkoni kuoli komea kanjonissa.
Istutaan penkillä ja yritetään olla näyttelemättä. 
Lauletaan hamsterista, jonka ystävä ei kysy sen nimeä, koulupäivästä ja lopuksi intiaaneista ja pohjoiseen lentävistä sulanpalasista. Ja hevosesta, jonka silmistä heijastuu auringonlasku. 
Teatteri Benjihyppy pitää intiaaneista. :)

Kuvat on tauolta, sillä mehän tehään muulloin niin paljon töitä, ettei kukaan sillon ehdi ottaa kuvia… ;)

                                                                             Nana

                                                       Oona N, Tinja, Veera ja Ansku

                                                                    Jonna

                                                               Säkkituoliläjä 

                                                                        Oona W

                                                                         Juhani


                   Ja lopuksi vielä pieni opas näyttelijäntyöhön! Sara näyttää mallia, kuinka näytellään…
                                    
                                                                         iloista
                               
                                                                      surullista

                                                                      rakastunutta

                                                                    ja vihaista. 

                                                                  -Suvi
                        

            

maanantai 3. helmikuuta 2014

maailma kepeillä pomppivan silmin

Moikka kaikki, tääl kirjottelee Veera, jolla on siis nivelsiteet nilkasta venähtäny ja kädet rakoilla ja näin... Päätin sitten alkaa purkautuu tänne ja mul oli paljon ideoita mitä kirjottaa, mut mun tää vähä niinku tyssäs siihen ku en osannukkaa tääl mennä tähä kirjotushommeliin. Eli ajatus katkes. :( sad story
Mutta täällä ollaan ja nyt kerron mitä mulle kuuluu: ensiks alotan siitä että mulla on ikävä teit benjiläisii ja ootan aina tiistaita (huom! Nytkin) koska te aina piristätte mun päivää ja viikkoo ja kuukautta ja vuotta ja okei te tajusitte jo. <3
Koulussa kompuroin portaita ja koulutan palvelijoita ja tarjoilijoita toimittamaan mulle yhtä ja toista. Ihmiset availee mulle ihanasti ovia ja odottaa, kunnes saan mun piikit esille (puhun nyt niistä kyynärsauvojen talviulkoilmarautapiikeistä, jotka estää liukastumasta) ja kävelevät hitaammin vaikka tuuli pöllyttäisi jäistä lunta suoraan naamaan. Arvostan teitä, kiitos!
Jatketaan kouluaiheesta eli hui me kaikki -98 haetaan siis lukioon ja äää halutaan Kallioon ja aina kun joku alkaa puhuu jotain hakemisest, meen aina ihan paniikkiin, koska se vaan on mun unelma ja en pidä muista vaihtoehdoista läheskään yhtä paljon. Että wish me luck ja kaikkille benjiläisille myös! <3
Mul oli tänää ilmasuu ja vaik mä siit pidänki, niin mikään ei jotenkaa tunnu niin ihmeelliselt ku teijän kaa rakkaat benjit , joten huomen Are you ready to räjäyttää whole mesta!! Wihii oon innoissani, nähää

Veera

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Lesboista mainoksia!

Heippodei kaikille (: mun wuki kirjotella tänne jotain. Toivottavasti ymmärrätte tästä jotakin on vähä väsy isoskoulutusviikonlopun jäljiltä :) tosiaan viime viikon tiistaina treeneissä tehtiin tai oikeestaan mietittiin parisuhdetta ja tehtiin siitä kohtauksia sekä saatiin avuks erilaisia teemoja. Meijän ryhmän teema oli mainos, joten me onnistuttiin kehittelee ostoskanavan mainos siitä kuinka ostaa lesbo. Heheh! Se oli varmasti näkemisen arvosta :D tehtiin myös eri ryhmissä kohtaus ruokapöydässä ja siinä oli ikään ku ideana se että ruokapöydässä olevilla ihmisillä oli joku salaisuus jota kaikki ruokapöydässä istujat eivät tienneet. Meijän ryhmällä oli niin että mä ja Oona N. oltiin siskokset, jotka  diilas huumeita ja tästä syntyi hyvin hyvin hyvin jännittävä ruokapöytäkeskuskustelu. Ei malttais odotella taas ens viikon treenejä :D
Anteeks kovasti tälläsestä väsymyksellä väännetystä postauksesta... Ens viikolla saatte varmasti jotain huomattavasti lennokkaampaa. Tää kiittää ja kumartaa ja painuu nukkumaan :*

~Tinja

lauantai 25. tammikuuta 2014

Tästä se lähtee!! Nyt ihan oikeesti!


Piiiiitkä joululoma takana. Benjihyppyläiset on ollu pienellä lomalla. Yrittäny käydä vähän hengittelemässä ja keräämässä voimia tulevaa varten. Nyt me kutenki ollaan taas täällä. Palattu treeneihin ja tehty maailman kamalimpia näytelmiä. Samalla ruvetaan myös vähän aktiivisemmin avaamaan meidän projektia sosiaaliselle medialle. Nyt  luvataan ettei blogi tule ammottamaan tyhjyyttä! Eiks vaan guys?
Tässä me nyt sitte seistään! Kohta me lähetään täysillä juoksemaan kohti tuntemattomaa. Ihan kohta. Me tarvitaan ensiks paljon kyniä ja paperia. Tunteita, kyyneliä ja naurua. Toivotaan, että se määränpää löytyy.

 Kevään ja kesän aikataulut on lyöty lukkoon. Kirjoitusryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran ja treeneissä syödään suklaata ja berliininmunkkeja. Me nauretaan yhdessä. Kunnellaan kun Eve nauraa. Muistellan menneitä ja haaveillaan tulevasta. Puhutaan kovaan ääneen junassa.
Samalla viikot täyttyy tanssista, teatterista, koulusta ja väsymyksestä. Stressistä, naurusta ja hysteriasta. Yhteishaku alkaa taas olla ajankohtanen suurimmalle osalle benjiläisistä. Ei se muuten varmaan olis niin iso juttu, mutta kaikilla on se yhteinen unelma. Nimittäin Kallion lukio. Nyt on vaan päällä sellanen järjetön hulluus. Keräillään järjetön pinkka papereita siinä toivossa, että seuraavat kolme vuotta juostaan niitä Kallion portaita ylös ja alas. Tavotellaan täydellistä päättötodistusta. Samalla annetaan kaikkemme Teatteri Benjihypylle. On hullua, mihin ihminen ryhtyy ja mihin se on valmis uhraamaan kaikkensa. Onneks meillä on Teatteri Benjihyppy. :) Nyt on vuosi unelmien!

-Nana