lauantai 29. maaliskuuta 2014

Vuos unelmasta, tänne pääsemisestä, menneisyydestä

Loistefestarit oli viime viikolla, mitä ihmettä siitä on nyt vuos ku me esiinnyttiin Kanneltalon järkyttävän pienellä lavalla. Siitä on vuos ku Nella taas ajo ykspyöräsellä lavan läpi. Mul on nii ikävä näit muistoja. Ilman Loisteseen lähtemistä me ei oltais välttämättä nyt tässä ja entä jos me ei oltaiskaa päästy Teatrikseen. Teatris olis voinu olla meijän vika yhteinen "Vähän niinku benjihyppy" ja meijän vika benjihyppy me saatiin hypätä Kansallisteatterin isolla näyttämöllä, joka on hienompia asioita mitä mä oon koskaan tehny. Mua melkeen alkaa itkettää ku aattelen meijän Kansallisteatterin, teateris-ja loistefestareitten esityksiä, meijän benjihyppyjä. Etenki yks esitys jäi mun mieleen hirmu vahvasti! En muista päivämäärää en melkeen kuukauttakaa mutta se ei oo pointtina. Esityksen kohtaus, jossa Eeva (eli Veera) jätetään yksin hylättynä lehtikioskille. Veeralla oli erinnäisistä syistä tunteet muutenki vähä pinnassa, joten Veeran itku (joka mainiosti sopi kohtaukseen) sai kaikki jotenki pysähtymään ja seuraavaan kohtaukseen siirtyminen kesti hetken aikaa, sillä lavan takan tapahtu ryhmähali. Toi esitys oli yks meijän parhaista ja ikimuistosimmista.
Mä ikävöin harjotusviikkoa, keinulautaa, tiipiitä, hiekkalaatikkoa,...kaikkea mitä mä sain kokea näitten kanssa! Vaikka mä tiedän että meillä on vielä paljon edessä, meitä oottaa mahtava tulevaisuus, silti mua pelottaa en oikeestaan osaa määritellä miks mua pelottaa. Ehkä siks, että me vanhennutaan kaikki muuttuu, kohta me ei olla enää pieniä lapsia, osa meistä (tai no Sara) täyttää 18 vuotta. Mä en tiiä oonko mä valmis kaiken muuttumiseen ja tulevaisuuteen, mut mul on aina ja ikuisesti tukena benjiläiset! Teitä mä en aio ikinä koskaan menettää! Luvatkaa mulle, ette jätä mua yksin kokee tätä kaikkea! Rakastan teitä<3

~Tinja

torstai 27. maaliskuuta 2014

Nyt jännittää...

Treenit on parhaillaan käynnissä ja mä istun yksin tääl treenitilassa. Mua jännittää. Odotan nimittäin puhelua. Oikeastaan odotan kahta puhelua. Yksin en siis istu sen vuoksi, ettei kukaan olisi tullut treeneihin vaan sen vuoksi, että lähetin kaikki muut karttojen ja kohtausten kanssa tuonne ulos seikkailemaan.

Toinen ryhmä metsästää kohtauksensa tunnelmaa ja aihetta mahdollisimman hyvin tukevaa paikkaa ja toinen ryhmä etsii juurikin päinvastaista paikkaa. Paikkaa, joka ainakin teoriassa tukisi kohtauksen tunnelmaa ja aihetta mahdollisimman vähän.

No sit ku ne löytää ne paikat nii sit ne soittaa mulle ja mä meen käymään niissä paikoissa ja sit ne treenaa ne kohtaukset niissä paikoissa ja sit me katotaan ne eri paikoissa treenatut kohtaukset ja sit me viel tuumataan, et mitä näettiin, koettiin ja havaittiin…

Tämmöisiä tunnelmia ja terveisiä kertoilee Jonna täältä treenien hiljaisesta yksinäisyydestä.
https://www.youtube.com/watch?v=4AEjEUdTeDc&feature=kp

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

mitä benjiläisyys tarkoittaa?

moikka kaikki!
Taas toi aurinko paistaa ja kesä lähenee jeee. Mut ei se ollu mun pääpointti vaan haluisin nyt kertoo kaikille mitä mä oon saanut benjiläisiltä ja teatterista ylipäätään. Ystäviä, ikuisia ystäviä, se on eka mikä tulee mieleen, mutta myös itsevarmuutta olen löytänyt itsestäni. Mulle benjiläisyys avaa ovia siihen, että voi todellakin lavalla näyttää itsestään niin paljon. Mutta se on enemmänkin kuin esiintymistä yleisölle, se on muistoja, joita muistellaan sekä tulevaisuutta, jota tehdään. Voimme vaikuttaa tulevaan yhdessä, perheenä, tiiminä. Löydämme uusia asioita, käymme subway-treffeillä toistemme kanssa, katsomme auringonlaskua kukkulalla. Kaikki ovat muistoja, jotka tekevät meistä meidät. Yhdistävä tekijä on benjiläisyys, nyt ja aina.

Jos olet kerran benjiläinen olet aina benjiläinen!!!

~Veera

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Benjiläisten sivistyssanakirja

It's raining men


                                                                Feeling good
                                                      Macarena


Tässä sivistyssanakirja tärkeimmistä sanoista: 

Vapaus: oikeus, valta,lupa, mahdollisuus tehdä jotakin vapaasti, esteettä, esim. tanssia macarenaa niin railakkaasti kuin tahtoo.

Ilo: ilonpito, ilakointi, ilottelu, iloinen elämä tai meno, riemu esim. ollaan kaikki yhdessä ja nauretaan toistemme hulvattomille ideoille.

Improvisaatio: Kun ei keksi mitään järkevää heittää jotain hömppää.

Ruoka: Ihmisten tai eläinten ravinto varsinkin syötäväksi varattuna tai valmistettuna tai ruokatauko esim. treeneissä tätä näkee sen alussa, keskellä, vessatauolla, tauon jatkoajalla, lopussa ja vielä treenien jälkeenkin. 

Rakkaus: Syvä kiintymys johonkin, syvä kiinnostus, mieltymys, harrastus johonkin esim. rakkaus toisiimme, rakkaus aiheena, rakkaus teatteriin. 

 

 

-ANSKU 




Tanssin täyteinen viikko

Huh, monet meistä on nyt vienyt Kallio paperit ja stressi on ainakin osittain poissa. :D Eihän se stressi häviä ennen kun saa tietää pääsikö Kallioon vai ei... Anyway, tiistai-treenien alkulämpän vetäjänä toimi Nana, joka piti meille baletti-, venyttely- kind of lämmittelyn. Myöhemmin osa suunnitteli rasismivastaista esitystä joka esitettiin torstaina nuorisotalolla.

Torstain treeneissä taas tehtiin useita kohtauksia joita esitettiin aluksi normaalisti ja kun musiikki laitettiin päälle, tanssittiin kohtauksen jatko. Torstain treenit lopetettiin 90-luvun musiikin tahdissa bailatessa. ;)

-Oona N.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Me ollaan ihania

Taustamusaa lukiessasi 

Mietin aika usein teatteriryhmämme nimeä. Olen iloinen, että päädyimme siihen. Se on täydellinen. Se kuvaa meitä hyvin. Tällä porukalla toimiessa tuntuu kuin olisi aina benjihypyn äärellä. Aina harkkapäivinä tai vähän erikoisempinakin päivinä, kun emme ole treenisalissa niin on kutkuttava tunne. Aina tapahtuu jotain uutta ja odottamatonta.

Nimihän on johdettu esityksemme nimestä -Vähän niinku benjihyppy. Ja tajusin juuri, että senkin ensi-illasta on jo vuosi!  Mutta olemme myös puhuneet siitä kuinka benjihyppy kuvasi myös sitä, miltä projekti tuntui. Se oli kaikille jännittävää ja monella tavalla uutta. Itselleni ainakin todella uusi kokemus ja lopputulosta ei olisi voinut nähdä ilman hyppäämistä tukevan narun kanssa, johon todella luotin ettei se katkea.
Nyt tuntuu taas samalta tän kesäteatterin kanssa. Musta tuntuu siltä nyt et ollaan kiipeemässä sinne korkeelle ja laittamassa niitä valjaita. Valmistellaan sitä hetkeä kun kaikki pääsee valloilleen. Tunteiden kirjo on laaja ja on niin ihana huuma.

Oon oppinu niin paljon. Niin paljon käytännön asioita, joista on monessa asiassa hyötyä. Oon nauttinut kirjottamisesta. Se on hienoa löytää oma tyyli kirjottaa ja käsitellä niitä asioita, jotka oikeasti kiinnostaa. Oon nauttinu niin paljon kuunnella ja lukea muiden kirjottamia tekstejä. Niissä on niin hienot omat maailmat. Ja musta tuntuu et  meiän kaikkien teksteissä on jo sitä samaa tunnelmaa ja maailmaa.On mahtavaa huomata, että osataan tehdä jotain vähän vakavampaakin. Yhdellä kerralla tunnelma oli niin outo, käsin kosketeltavan surullinen ja vakava. Sen kerran jälkeen oli pohtiva olo. Mutta se oli erittäin hyvä. Koska silloin kun kirjottaa tietynlaista tekstiä, niin itselläni tuntuu luontevammalta kirjottaa, kun on tietty fiilis.
Odotan innolla tulevia tekstejä ja sitä kun alamme kokoamaan niistä tarinaa. 


P.s. Rakastan sitä, että nauran itseni aina väsymykseen asti.

-Ansku 



sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Sunnuntai 9.3.2014

Hellou kaikki te uskolliset ja teatteriarakastavat lukijamme. Voin toivottaa koko ryhmämme puolesta että rakastamme teitä ja esitystä joutuu vielä odottamaan kesää, mutta toisaaltahan hyvää kannattaa odottaa ;) Tässä kirjoittelee ryhmämme vähemmistöön elikkä poikiin kuuluva Ahti perinteisesti viimeisenä päivänä ennen kuin vastuuviikko vaihtuu.

Tällä viikolle benjihypyn parissa kuuluu erittäin mukavasti aika. Kaikki ovat saamassa hakemuksensa Kallion lukioon valmiiksi ja siitä varmaan johtuu entistäkin korkeampi hilpeydentaso.Tiistaina saimme nauttia Suvin lämpästä "maailman huonoin" ja kaikille tutun "kysymykseen kysymyksellä" leikkien kera. Treenien pääaiheena oli tällä kertaa rasismi, koska suunnitelmana on esittää pienimuotoinen kohtaus/näytelmä rasisminvastaiseen tapahtumaan. Tuotoksena tuli erittäin mielenkiintoisia kohtauksia aina ikärasismista "luokitus" rasismiin. Tästä esityksestä lisää vielä myöhemmin.

Torstaina oli jännittävä päivä koska meillä oli täysin uusi tila! Tämä tietysti aiheutti hämmentystä ja pienimuotoista eksymistä. Pidimme treenit nuorisoasiain tiloissa Hietaniemenkadulla. Uusi tila on tilavampi ja avoimempi kun paikkamme Kannelmäessä. Tilan päräyttikin avatuksi Sara lämpällään, jossa tanssittiin sekä liikuttiin musiikin tahtiin. Sitten siirryttiin aiheeseen. Juho heitti kaikki ohjaajaryhmän jäsenet suoraan altaan syvään päätyyn antamalla kirjoitusryhmän kirjoittamia dialogeja ja antamalla käskyn ohjata kohtaus. Huhhuijakkaa oli aika vaikea tehtävä, mutta alkuhan se aina on vaikein kohta ja sen jälkee luistaa. Taas pompahti ryhmämme harmaista aivosoluista loistavia tuotoksia ja olimme taas askeleen lähempänä näytelmäämme.

~Ahti "Naurava Biisoni" Brummer

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Jakamisesta ja opettamisesta


Teatteri Benjihyppy on hyvää vauhtia matkalla kohti kesän esitystä. Ryhmä alkaa nyt maaliskuun alusta harjoitella kaksi kertaa viikossa. Tämän lisäksi kirjoittamisen, ohjaamisen, äänisuunnittelun ja visuaalisuuden vastuuryhmät pitävät omia kokoontumisiaan. Itse vedän kirjoitusryhmää – olemme tavanneet kolme kertaa, ja hienoja tekstejä ja ideoita on syntynyt jo roppakaupalla! Olen teettänyt ryhmäläisillä varsin työläitä ja haastavia kotitehtäviä, mutta tuotokset ovat kerta toisensa jälkeen ylittäneet odotukseni.

Tulevan esityksen merkittävin ero aiempaan produktioomme on se, että Vähän niinku benjihyppy oli selkeästi minun kirjoittamani teksti, vaikka sen pohjana toimikin ryhmän nuorilta poimittu materiaali. Nyt toivon, etten itse joutuisi varsinaisesti kirjoittamaan sanaakaan tulevasta näytelmästä, vaan kaikki olisi kirjoitusryhmäläisten käsistä lähtöisin. Tahdon, että se on sataprosenttisesti heidän kieltään ja aihemaailmaansa, vaikka toki autan kokonaisdramaturgian hallinnassa ja materiaalin valikoinnissa ynnä muussa. Toivon, että kirjoitusryhmäläiset löytävät reittejä omiin kiinnostuksenkohteisiinsa ja ilmaisutapoja niille, sekä toisaalta oppivat jakamaan niitä, etsiytyen kohti yhteisiä aiheita, jotka koko ryhmä pystyy kokemaan omakseen.

Jakaminen ja yhteisten kokemusten etsiminen onkin yksi Teatteri Benjihypyn avainasioista ja periaatteista. Eräs sen ilmenemismuodoista on ikäryhmien välinen kohtaaminen. Teatteri Benjihypyn tulevassa esityksessä kuuluu nuorten ääni, ja kohdatessaan eri-ikäisiä katsojia se toimii kommunikaationa, keskusteluna ja mielipiteiden ja näkökulmien vaihtona sukupolvien välillä. Itse näen, että tämä toteutuu myös teatterin sisäisessä toiminnassa, jossa on läsnä kaksi eri ikäpolvea – me kolmikymppiset teatteriammattilaiset ja yläaste- ja lukioikäiset nuoret. Teatteri Benjihyppy on muiden asioiden ohella myös sukupolvien välisen yhteyden paikka – kehys, jossa yhdessä tehty taide toimii jakamisen ja kokemusten vaihdon välineenä. Tämä oli mielestäni näkyvissä jo Vähän niinku benjihyppy -esityksessä. Koen, että se oli näytelmä sekä minun aikoja sitten päättyneestä nuoruudestani että ryhmän parhaillaan meneillään olevasta nuoruudesta.

Vaikka me neljä aikuista ammattilaisvetäjää olemme eräänlaisten opettajien asemassa Teatteri Benjihypyssä, koen itse, että meillä on itsellämmekin paljon opittavaa ryhmän nuoremmilta jäseniltä. Tulevan näytelmän kirjoitusprosessin ja kirjoitusryhmän vetämisen tiimoilta olen pohtinut tätä varsin paljon. Olen sitä mieltä, että omasta kokemuksestani ja ammattitaidostani huolimatta en varsinaisesti voi kädestä pitäen opettaa, miten kirjoittaa, koska tarkoitus ei ole, että ryhmäläiset kirjoittaisivat niin kuin minä kirjoittaisin. Itse asiassa toivon, että heidän ratkaisunsa yllättäisivät minut – että saisin tekstien äärellä ahaa, näinkin voi kirjoittaa -kokemuksen. (Täytyy sanoa, että näin on käynytkin jo muutaman kerran.) Voin toki antaa esimerkkejä, ennakkotapauksia, tietoa, työkaluja ja kirjoittamista helpottavia vinkkejä. Voin tyrkkiä siihen suuntaan, mihin teksti tuntuu olevan menossa. Voin kertoa omia kokemuksiani ja hyviksi havaitsemiani työtapoja. Voin kysyä, mitä tekstistä on tarkoitus välittyä ja vastata, välittyykö se minun mielestäni, vai välittyykö siitä jotain muuta. Voin tehdä havaintoja rakenteesta ja muodosta. Mutta sanan varsinaisessa merkityksessä en voi opettaa ketään kirjoittamaan, sillä kirjoittaminen on aina yksilöllistä, itsestä lähtevää. En voi opettaa sinulle, miten olla sinä; siksi en voi myöskään opettaa, miten kirjoittaa sinuna.

Juho
Teatteri Benjihypyn dramaturgi