sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Matkan kesto 47h 15min

Teatteri Benjihyppy on palannut intensiiviviikonlopulta Östersundomista. Palannut, ei palautunut. Väsyttää ja pää on raskas. Hankala yrittää muistaa ja ajatella kaikkea, mitä tähän lyhyeen, alle kahteen vuorokauteen on mahtunut ja sisältynyt.

Me ollaan syöty ja vietetty aikaa, mutta ennen kaikkea me ollaan tehty teatteria. Työstetty omia soolojamme, improvisaatiota, musiikkia, dramaturgiaa, liikettä ja tilaa. Ja meillä on kerrankin ollut aikaa keskittyä, pysähtyä, jos jokin aihe sitä vaatii ja työstää eteenpäin.

Tilaa. Juosta, hikoilla, levittäytä tai sitten ahtautua samaan pieneen käytävään pelkäämään pimeää. Uskomatonta, miten uusi, suurempi harjoitustila luo niin mahtavat puitteet tehdä potenssiin kymmenen. Ulkona hiekkakentät, ja lenkkipolut ( herääminen aikaisemmin lenkille ei tuntunut aluksi niin kivalta ajatukselta, kun takana on alle 5 tuntia unta ) ja metsät olivat mahtavuutta ja jostain syystä sade vain paransi asiaa. Me tarvittiin hapekasta ilmaa, siinä vaiheessa kun on pakko haukkoa kyyneleiltä tai naurulta ilmaa.

Ennen kaikkea oli hienoa olla tuossa kuplassa juuri näiden ihmisten kanssa. Luottamus ja avoimuus näkyy niin monella tavalla. Pallopelissä tapetaan täysillä, liikeharjoituksessa kun meidän täytyy olla silmät kiinni en edes ajattele huijaavani, ja avaavani silmiä, koska tiedän, että Ansku on siinä ja sanoo jos törmään. Soolo tehtävissä saamme toisemme nestehukan partaalle ja uskallan itkeä ja jakaa. Näytämme pahan allergiareaktion saaneilta, ja se on mahtavaa. Harvan kanssa kokee kaikki mahdolliset tunnetilat, olivat ne sitten näyteltyjä tai aidosti, oikeasti sydämestä tulevia. Ja harva ottaa tuon kaiken vastaan ja antaa takaisin samalla mitalla.


Näyttää vahvasti siltä, että mulla on kunnia saada olla osa helvetinmoisenhienoa kesäteatteri -esitystä. Tulkaa jooko tekin todistamaan, ehkä te näette palan siitä, mitä mä sain todistaa 47 tunnin ja 15 minuutin aikana!

Sara

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti