lauantai 10. toukokuuta 2014

Ajatelkaa posetiivisesti

Yksi teatterin tekemisen taikaan liityvä koukku on siinä, että aina pääsee yllättymään, kuinka hassuja, dramaattisia, pieniä, synkkiä, sydämellisiä, syviä ja rakastettavia asioita – tässä nyt muutaman listatakseni – sitä pääsee käsittelemään. Ja mitä enemmän onnistuu yllättämään itsensä tekoprosessissa, sen varmemmin sitä on onnistunut tavoittamaan jotain olennaista. Yllättyminen voi johtua siitä, että on esittänyt tietyn kysymyksen, mutta saakin ihan toiseen asiaan vastauksen prosessin myötä. Tai ihan vaan siitä, että keksii niin hassun kysymyksen (ne ovat usein ne parhaat). Miltä kuulostaa tämän päivän suomalainen keskiluokka? Tai heidän asuinalueensa? Entä minkälainen on hattaran oma sisäinen ääni? Onko tivolilla sielu? Onko se Pelle Hermannin tunnusmusiikki loputtomana luuppina kymmenkertaisesti hidastettuna? Vai telttakankaan lepatus tuulessa?

Ääntä kohti. Tuntematonta kohti. Esitystä kohti.

Tässä vielä joitain fiilistelypaloja äänisuunnittelijan tajunnanvirrasta:

https://www.youtube.com/watch?v=iW3OJw8OBSQ

https://www.youtube.com/watch?v=IZWp5uwjW4Y&list=PL_1Lftdl6v3H0c8lGmA03UgLs-aw9nvj1

https://www.youtube.com/watch?v=CvdC5RUpn90&list=PL_1Lftdl6v3H0c8lGmA03UgLs-aw9nvj1

-Juhani

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti