sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Kuvaavaa?


Elämme jännittäviä aikoja. Tiedän suurinpiirtein mitä näytelmässämme tapahtuua. Tiedän tapahtumat.






Tiedän roolihahmojen mahdollisen lukumäärän. Tiedän jotakin tyylilajista. En tiedä onko se lopullinen. Lähes puolentoista kuukauden päästä on ensi-ilta. Perustilanne sanoisin.








En tiedä esiintymispaikkaa.





Minusta upeinta, ihaninta ja taiteellisesti mieltä kiihottavinta tässä ryhmässämme on etten tosiaan tiedä. Ja että me voidaan olla yhdessä sen epätietoisuuden äärellä.

Sitä tämä työ välillä on. Hyppää sen benjihypyn vaikkei tiedä onko naru kiinni vai ei. Hitsi sentään että ollaan valittu hieno nimi teatterillemme.





En ole huolissani.




Harjoitusaikaa meillä on runsain mitoin, ehkä jopa enemmän kuin viime vuonna VNB:tä tehdessämme. Nyt minä vain odotan, että saan plarin käteen, että saan, että saamme upota.









Odotan myös sitä, että pääsemme ohjausryhmän kanssa yhdessä pohtimaan juttua. Ohjaaminen on usein yksinäistä, ja sen tavallaan täytyykin olla.


Pääni on siis vielä aika tyhjä.














Siksi katselen kuvia. Ja valmistaudun sukellukseen.




Hat(t)aroin ajatuksin Eve

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti