Neljäs esitys on nyt takana. Melkein puolet siis. Epäreilua, että kesäpäivät hupenevat samaa tahtia kuin (Mikon) kalja kaljapullosta. Vaikka välillä keho tuntuu ylikypsältä spagetilta, ni aina saa uutta puhtia siitä, että tietää kuinka ainutlaatusta tää on ja kesäkuun viimeinen päivä lähestyy.
Tänään esitys ja esiintyminen oli jotenki erilaista. Meillä oli superhauskaa ja kohtaukset tuntu saavan uusia mausteita. Hahmoista nousee esiin uusia hulvattomia juttuja, ja mielenkiintoisia yllätyksiä. On hauskaa miten kaikki kehittyy ja oppii ja pystyy pelastaa tilanteita, jos sitä vaaditaan.
Teatterista on tullu mulle yhtäkkii tosi tärkee. Tajuun et oon yhtäkkii omistautunu tähän tosi paljon, siks et tykkään näytellä ja tehä, mut erityisen paljon koska benjiläiset. Haluun harkkoihin tai esitykseen ku tiiän et nään jokaisen meistä. Tässä ryhmässä on jotain taikaa oikeesti. Täällä jokaista arvostetaan ja me puhalletaan niin paljon yhteen hiileen et se roihahtaa heti tuleen. Oikeesti kaikki roihahtaa tuleen ku me ollaan yhes.
Okei alunperin mun piti kertoo tän päivän esityksessä tapahtuneesta ihanasta hetkestä, joka sai mut vaan hymyilee ja miettii et miks haluun tulla esittämään samaa hahmoa, vaikka vettä tulis ku saavista kaatamalla. Seisoin pusikossa melkein puiston jonkun naapurin pihalla. Ahti ja Veera siinä vieressäin. Oltii siinä jotai "miesten halirinkiä" pidetty. Sit ne sanoo pilke silmäkulmassa ja vekkuli hymy kasvoilla et tää näytteleminen on kivaa. Sit mietin et hitto vie tää on kivaa!! Täää on ihan älyttömän kivaa!! Jeeeee! Tää on meiän juttu. Me halutaan kertoo meiän tarinoita muille. Me halutaan kertoo jotain vaan toisillemme, mut se että naapurin poika kävelee joka ikinen päivä ohi, ja kertoo kuinka hienoo sen mielest on se et me ollaan vallattu melkein hylätty puisto. Se et me ripustellaa tuulikelloja ja matonkuteita puuhun on must ihanaa. Siinä puistossa on nyt monia salaisuuksia, rakkauksia, ihmisten välistä naurua, listoja, juhlia. Se puisto+benjihyppyläiset on jotain vahvempaa ku dynamiitti.
Sinuna hyvä ystävä tulisin katsomaan sen puiston salat satoi tai paistoi. Me ollaan rakkaudella toisiamme ja teatteria kohtaan tehty tää tarina. Hattarat sulaa auringossa. Suklaasydämet myös.
-Ansku
Ps. Täs kuvas on jotai mikä saa mut hymyilee leveää hymyä. Tää kuvastaa hyvin upeita teatteriystäviäni. Kirkas katse kohti tulevaa ja leveä hymy ja uteliaisuus.
tiistai 24. kesäkuuta 2014
tiistai 17. kesäkuuta 2014
Första ensi-ilta with Teatteri Benjihyppy
Heejj!!
Tänää oli ensi-ilta ja jee selvittii siit kunnialla, lukuunottamatta pieniä unohduksia reploissa. Fiilis oli kuitenkin hyvä eikä yleisön eteen ollut pelottava mennä. Itse rakastan tunnetta esityksen jälkeen kumarruksissa, kun voi näyttää oikean minäni ja olla ihmisten seurassa, jotka ovat minulle niin tärkeitä. Enskaribileiksi tänään riittivät lahjojen anto ja kilikili maljat ja puheet toisillemme.
Huomenna sitten taas , kiitos babet!!
~Veera
Tänää oli ensi-ilta ja jee selvittii siit kunnialla, lukuunottamatta pieniä unohduksia reploissa. Fiilis oli kuitenkin hyvä eikä yleisön eteen ollut pelottava mennä. Itse rakastan tunnetta esityksen jälkeen kumarruksissa, kun voi näyttää oikean minäni ja olla ihmisten seurassa, jotka ovat minulle niin tärkeitä. Enskaribileiksi tänään riittivät lahjojen anto ja kilikili maljat ja puheet toisillemme.
Huomenna sitten taas , kiitos babet!!
~Veera
perjantai 13. kesäkuuta 2014
Lisää kuvia treeneistä
Enää neljä päivää ensi-iltaan! Sen kunniaksi pieni kuvapläjäys aurinkoisista harjoituksista. Muina päivinä onkin sitten melkeinpä satanut, viimeksi eilen vedettiin läpimeno ja treenit hyytävässä kaatosateessa. Mutta se ei menoa haittaa, me puurretaan säässä kuin säässä kohti tiistain ensi-iltaa.
Tällaisen muodostelman aikaansaaminen vaatii yllättävän paljon harjoittelua... |
Klovnin elämä on rankkaa. |
Ohjaajat työssään. |
Tämän pienen esimaun jälkeen toivotan kaikki tervetulleiksi katsomaan, mitä me ollaan saatu aikaan! Muistakaa varata lippunne pian!
-Suvi
maanantai 9. kesäkuuta 2014
Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa
Musaharjoittelua
Pyörät auttaa huimasti esim. kun vessatauoille kävelee muuten 10 minuuttia
Visutiimi, eiku siis nykyinen skenotiimi mietiskelemässä
Kohtausharjoittelua
Ja aina yhtä iloinen ohjaustiimi sadesäähän varustautuneena:)
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Tomorrow is this time
Tosiaan heheh jaa niin suurimmalla osalla meijän ryhmästä on ollu ysiluokan loppu ja päättärit eilen, mutta ei mitään hätää me ollaan kaikki ihan kunnossa ja ollaan valmiita huomenna alkavaa teatteritreenirupeamaa varten!! Joten todellakin huomenna klo. 14.00 visuryhmä (puvustus, lavastus ylipäätään visuaalisuuteen keskittyvä) on pakilassa juuhuu :D. Kaks viikkoa ois sitte aikaa enskariin ja no ollaan me ihan hyvässä vaiheessa mutta onhan tässä vielä ihan mukavasti puuhattavaa! Nii ja kaks viikkoa siihen kun me nyt ysiltä päässeet saadaan tietää mihin me joudutaan! Tää on muuten aika vapauttavaa että me ollaan nyt kaks viikkoa niinku "ei mitään -ihmisiä" koska me ei olla peruskoululaisia, ei yläasteelaisia, ei ysiluokkalaisia, eikä myöskään vielä lukiolaisia! Mikäköhän meitä kaikki oikee ottaa sitte ens syksynä apua! Mut nyt ois kyllä mahtava jos osais elää hetkessä eikä murehtia tulevia! Joten yrittäkäämme elää hetkessä ja elellä teatteria!
https://m.youtube.com/watch?v=iEPTlhBmwRg
~ Tinja, joka on kovin väsynyt ja tämän takia pahoillaan tekstin sekavuudesta...
https://m.youtube.com/watch?v=iEPTlhBmwRg
~ Tinja, joka on kovin väsynyt ja tämän takia pahoillaan tekstin sekavuudesta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)