maanantai 22. helmikuuta 2016

 Uuden ajan Benjihyppy!

Missä olemme olleet?


"Me omistauduttiin rakkaudelle, ja yhdessä tehtiin jotain ikimuistoista. Kaikki se fiilis, mitä tää yhteinen kesä oli meihin tuonu, puhkes viimesessä näytöksessä. Sateen jälkeen huolimatta läpimäristä vaatteista ja levinneistä meikeistä leikkipuisto huoku iloa, onnellisuutta ja rakkautta. Sen vaan tuntee, kun koko porukka nauttii siitä, mitä ne tekee. Sitä tunnetta ei voi kuvailla sanoin. Se pitää ite kokea. Tunnetta ei ainoastaan vaistoa, vaan se syttyy myös itsessä. Mä sanoisin, että jos kerran elämässään saa kokea sen tunteen, saa siitä olla todella kiitollinen.

Kirjottaessani tätä postaust kännykkään kilahtaa viesti ja kyyneleet vierähtää. Syksyllä ryhmää koettaa suuri muutos, johon pitää vaan tottua. Nyt sitä ei osaa vielä käsittää. Se oli tavallaan tiedossa, mut ei sitä sit koskaan osannu oikeesti ajatella. Pitää kuitenki muistaa, että meillä on takana upeita muistoja ja onnistumisia. Vielä on kuitenki aikaa ja lopulta kaikki palaa tavalla tai toisella ennalleen."

Kirjotin ton edellisen noin puoltoista vuotta sitten, kolme viikkoo meiän viimesimmän näytelmän jälkeen. Ikinä en sitä tänne julkassu, ja jälkeen jäi vaan tyhjät kylmät sivut vailla uusia tekstejä. Se kesä oli onnellinen ja lapsellisen huoleton. Rakastettiin toisiamme niin paljon ku osattiin ja luvattiin, ettei mikään saa erottaa meitä.

Suuri muutos, josta tossa puhuin oli suuri, mut joku ihan muu sai aikaan tän hiljaisuuden. Rupes tuntuu siltä, et kasvettiin kaikki vähän erillemme. Meiltä puuttu se into, joka olis pitäny meiät kasassa. Tehtiin kaikkee pientä, opeteltiin monologeja, yritettiin kasata materiaalia. Tavotteellisuus puuttu. Kaikki rupes omilla tahoillaan tekemään vähän muuta; "elämään benjin ulkopuolista elämää". Toiset muissa teatteriproggiksissa, toiset tanssien, toiset urheillen. Se oli kaikille muutoksen aikaa. 

Kun seuraava kesä tuli ja loppu, ei paljoon benjihypystä enää puhuttu. Me kuitenki ehittiin kasvaa loppukevään, kesän ja alkusyksyn aikana niin paljon, että ruvettiin ikävöimään yhdessä tekemistä. Osa myös uskals päästää irti ja lähtee tekemään omia juttuja silti pysyen osana ryhmän henkeä.

Heitettiin idea ilmaan uudesta produktiosta. Tällä kertaa valmiista tekstistä ja ilman ryhmän varsinaisia ammattilaisia. Eve, Juho, Jonna ja Juhani pysyy edelleen meiän rinnalla tukemassa, mut nyt tapahtuu vallanvaihto. Älkää ymmärtäkö väärin. Ketään ei oo syrjäytetty. Me ollaan vaan vihdoinkin lennetty pesästämme ja matkalla itsenäisyyteen. 

Yksimielisesti päätettiin lähteä tekemään klassikkonäytelmää Saran ohjauksessa. Näytelmäks vauliutu Tsehovin Lokki. Lyhyellä varotusajalla lähdettin sopimaan harjoituksia, suoritettiin roolijako ja saatiin mukaan muutama vieraileva taiteilija. Vincent, Lasse ja Salvador liittyivät Benjihypyn vahvistusjoukkoihin pimenevän syksyn lopussa 2015. Nyt me ollaan matkalla kohti ensi-iltaa ja ollaan saatu takas se tekemisen palo, josta kaikki sai alkunsa. TSEHOVIN LOKKI TOUKOKUUSSA 2016!! Luvassa aivan jotain uutta! Pysykää kuulolla!

-Nana