sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

OIOIOI ENSKAVIIKKO

Huomenna starttaa kaikkien pelolla ja samalla suurella innostuksella odottama enskaviikko. Meillä alkaa intensiivinen 24/7 treenaus. Tiistaista eteenpäin klo seitsemästä aamulla aina iltaan asti. On stressiä, stressiä ja vähän lisää stressiä. Tosi paljon työtä ja ahdistusta ajan loppumisesta, mutta kuten Ansku totesi "tää on tilanne ja nyt vaan tehään töitä". Nimenomaa, nyt ei parane valittaa, tää on valittu ja tää tehään. Ja upeesti tehäänkin.

Tänä kauniina sunnuntaiaamuna treenit aloitettiin suoraan sängystä noustua kello kahdeksalta. Aamu aloitettiin, jo todella tutuksi tulleella, Nanan vetämällä vatsalihastreenillä sekä Suvin luotsaamalla laulutreenillä. Väsymys oli selvästi nähtävissä, mutta töitä tehtiin ahkerasti. Väsyneen, mutta vauhdikkaan kolmen tunnin jälkeen treenit olivat purkissa, kun ohjaajamme riensi toisiin treeneihin Espoon metsiin.

Let's go nyt mennään, ei enää kauaa. Kohta te näätte meidät. Oottakaa vaan.

- Tinja

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

In the Shadow

In the Shadow

Varjoista saapuu jokainen vasa,
nyt esittelyssä koko hiivatin kasa.
Työryhmämme koostuu hepuista niin ahkerista,
eikä projektimmekaan ole ihan ahterista.
Ensin yksipyöräisellä ajaa taitava ja empaattinen Saijetsin Nana,
perässä ihailevien ihmisten vana.
Toisena saapuu tanssinkin hallitseva,
mahtava Tinja Nerkko,
vesillä laskettuna myös kokemusten verkko.
Rytinällä satamaan kaahaa ryhmän teatterirahti,
ilmapiirin harjoituksiin luo Brummerin Ahti.
Hän ammattimaisuutta tuo, eikä järkkyä anna,
mukana toki myös Tujulan Johanna.
Kuin aurinko hän paistaa, tulee vankilastakin mukava tila,
tämän takana onkin Veera Anttila.
Naurua ja viisautta edustaa, hän päivästä aina paremman saa,
ei opiskelupaikkana toimi Helsingin Varia,
tämän loistavuuden nimi on Anna-Maria.
Nyt saapuu henkilö, joka teatterin kesyttää
apunaan laajakin laajempi ääniala,
musiikin soidessa saapuu Suvi Tiisala.
Huumorintaju ja viiltävä taito käsi kädessä seuraavalla henkilöllä kulkee,
Vincent Kinnunen rakkaudellaan sut syliinsä sulkee.
Pelästyy seuraavaa koko salin väki,
kun paikalle ryntää voimaa, taitoa ja todellista rohkeutta edustaen,
Lasse Viitamäki.
Repliikit uuteen uskoon hän laittaa, ne paremmiksi suussansa taittaa,
huumoria ja energiaa,
Salvador Ikonen, aina vaan.
Kun valoa ja ääntä tarvitaan,
niin silloin heidät kutsutaan.
Jotta toimisi tämä systeemi ja pyörisi piiri,
meidät vauhtiin saa upeat Sami ja Siiri.
Tämän runsaan paletin hallussa pitää Sara, ryhmän toivo ja hätävara.
Häneltäpä luonnistuu teatteri, laulu ja dance,
koska ryhmässä hänellä on total dominance.

                                                                                          Arthur Rinne



Kiitos koko porukalle! On hienoa, että saadaan harjoitella vielä muutama viikko yhdessä ja pian näyttää myös muille minkälainen energia meistä lähtee! Odottakaa parasta, pelätkää pahinta!







lauantai 9. huhtikuuta 2016

Tynnyreiden metsästys ja muuta mukavaa

Kulunut viikko on Lokissa ollut omistettu tarpeiston, puvustuksen ja lavastuksen kokoon haalimiselle. Ollaan koluttu Nana etunenässä vaatteita ja rekvejä kirppareilta ja netin kierrätyspalstoilta, metsästetty sohvalle säilytyspaikkaa, mietitty sopivaa vesitynnyrin kokoa ja sitä, kuuluuko geelillä täytetystä ilmapallosta heitettäessä riittävän hyvä läsähdys. On myös todettu, että teatteriröökien hankkiminen on yllättävän hankalaa ja ettei läpinälyviä vesitynnyreitä taida olla olemassa.

Lavastuksen perusratkaisut alkaa kuitenkin pikkuhiljaa olla selvillä ja uskaltaisin sanoa, että puvustuskin on vain paria fida-reissua vaille valmis. Lokki alkaa konkretisoitua!

-Suvi

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kaikkea sitä

Kaikkea sitä ehtii tapahtua kahdessa vuorokaudessa. Vietimme toista ja viimeistä treenileiriämme Östersundomissa tänä viikonloppuna, vältelty on oikean elämän velvollisuuksia, kunnollisia unirytmejä ja järkevää ajanhallintaa.

Kaikkea sitä ehtii. On otettu pirun hienoja promokuvia, niin hienoja että melkein itketti ensembleni silmäämiellyttävyys, on läträtty glitterillä ja opeteltu meikkaamista ja venäjää. Sain jopa aamulla muutaman ihmisen heräämään lenkille! On tanssittu ja hierottu, välillä jopa omasta vapaasta tahdosta.

Sitten on myös monta kertaa hierottu otsaa kun yhtään järkevää ajatusta ei tule ulos suusta kun muut odottavat kysyvästi ohjeita. Kerran meni hermot, pari kertaa laulut olivat epävireisiä ja vahingossa potkaisin Lassea mahaan. Ahti piru vie myös toi sellaiset kuusi kiloa karkkia tuomaan ällönmakean maun suihimme.

MUTTA

Kahden vuorokauden aikana on ollut huikeita hetkiä kun haluaisi huutaa kirosanoja onnesta ja ylpeydestä toisten oivaltaessa ja loistaessa. On tanssittu pimeässä kun hetki on niin hyvä ettei halua läsäyttää tunnelmaa käymällä kuivaa tekniikkaa läpi. Itkin ainakin neljä kertaa, kerran koska käskettiin. Kaksi vuorokautta myös hienosti todistaa että jos fiilis ja motivaatio naksahtavat niks naks yhteen voi toisen näytöksen saada kasaan muutamassa tunnissa ja lopputuloksesta voi olla ylpeä. Saimme yhdistyksemme kaksi uutta perheenjäsentä.

Kahdessa vuorokaudessa on hyvä nukkua se kuusi tuntia ja käyttää muu aika prosessointiin, oivaltamiseen ja aivan pikkuruisen perseilyyn. Homma toimii kun joku kokkaa sillä aikaa kun toiset treenaa ja ruokapöytään mahtuu sulavasti 12 henkeä.

Tämä oli yleinen tunnelmapostaus, tämä oli tietoinen velvollisuuksienvälttelypostaus. Tulevaisuudessa kirjoitan jotakin informatiivisempaa. Nyt juuri olen kuitenkin vain todella rakastunut tähän työryhmään joka päivä päivältä todistaa minulle että "Me voidaan mennä pidemmälle. Ei tämä ole raja."

Neljä viikkoa ensi-iltaan. Kuukausi ensi-iltaan. Eikä pelota.

Sara, ohjaaja