Miltä benjiläisyys tuntuu? Miten te aistitte sen että olette benjiläinen?

Bongatkaa, minkä kohtauksen teksti onkaan kyseessä, mutta täysin ja kokonaan uudessa muodossa.

"Mutta puhutaanpa. Puhutaan minun ihanasta, valoisasta Benjihypystäni. No niin, mistä aletaan? On sellaisia teatteriryhmiä, joiden kanssa ihminen viettää aikaa yötä päivää ja nauttii siitä. Minullakin on sellainen oma ryhmäni. Yötä päivää minua pitää vallassaan yksi hellittämätön ajatus: minä olen benjiläinen, minä olen benjiläinen, minä olen... Rakastan taukoamatta enkä muuta voi. Mitä valittamista tässä muka on, kysynpä vain? Omituista yhteyttä, hoi voi!
  Tuolla näen Arthurin ilman paitaa. Ajattelen. Jossakin näytelmän vaiheessa täytyy näyttää, kuinka ohi tanssahtelee paidaton Arthur. Hiuslakka tuoksuu, mainittava pukkaritilojen kuvauksessa. Minä väijyn jokaista impulssia, jonka te teette tai minä teen ja pyrin kiireesti reagoimaan siihen. Kun saamme ensi-illan purkkiin, livistämme yhdessä enskabileisiin, siellä sopii juhlia ja keskustella ja muistella hetkiä - vaan ei, jo nukahtaa osa pian puolenyön jälkeen. Uusi päivä ja taas pitää kiiruhtaa roudaamaan tavarat pois.

  Emmekö me ole hulluja? Suhtautuvatko muut ystävämme meihin kuin terveisiin ihmisiin? `Mitä Lokille kuuluu? Miten 12 tunnin treenit sujuivat?` Yhtä ja samaa, yhtä ja samaa. Ja minusta tuntuu että tuo tuttujen osoittama kiinnostus, luottamus on hämmästyttävää. Benjiläisyyttä kunnioitetaan. Meitä kunnioitetaan niin kuin toimivaa tietotekniikkaa.
  Ja sinä vuotena kun Teatteri Benjihyppy perustettiin, nuoruuteni hyvänä vuotena, esiintyminen oli minulle silkka intohimo. Olemme nauttineet yleisöstä, se on kiehtonut meitä ja joka kerran kun olemme menneet uuden näytelmän ensi-iltaan, meillä on ollut sellainen tunne että tummatukkaiset suhtautuvat mietiskellen kun taas vaaleatukkaiset jäävät hymyilemään.

  Innoitus ja itse luovan työn prosessi tarjoaa meille hienoja hetkiä. Treenatessa tuntuu hempeältä, mutta tuskin olemme päässeet kotiin kun jalkoja jo sattuu ja väsyttää, naama tuntuu glitteriseltä. Kidutusta kerta kaikkiaan!

Sen onnen vuoksi, että saan kuulua Benjihyppyyn, olen valmis sietämään lähimmäisteni kateutta, unen puutetta, painajaisia, asun 12h treenitiloissa, syön pelkkää Fazeria, kärsin argumentoinnista ryhmän sisällä ja pankkitilini vähäisestä rahasta. Mutta siitä hyvästä vaadin benjejä lähelleni, oikeata aitoa benjiläisyyttä.

Pää menee pyörälle. Ugh!”

Minä olen lokki. Väärin. Minä olen Veera.

TJ1

Viimeisen superviikon jälkeen treenikausi on nyt virallisesti ohi. Lokki on valmis lentämään pesästään ja siivet levähtävät auki huomenna klo 18 Kallion lukiossa. Viimeisen illan fiilis välittyköön Lokin vastavalmistuneen teaserin muodossa. Huomenna se alkaa.

Aikainen lokki shotin nappaa.

-Vincent