Bongatkaa,
minkä kohtauksen teksti onkaan kyseessä, mutta täysin ja kokonaan uudessa
muodossa.
"Mutta
puhutaanpa. Puhutaan minun ihanasta, valoisasta Benjihypystäni. No niin, mistä
aletaan? On sellaisia teatteriryhmiä, joiden kanssa ihminen viettää aikaa yötä
päivää ja nauttii siitä. Minullakin on sellainen oma ryhmäni. Yötä päivää minua
pitää vallassaan yksi hellittämätön ajatus: minä olen benjiläinen, minä olen
benjiläinen, minä olen... Rakastan taukoamatta enkä muuta voi. Mitä
valittamista tässä muka on, kysynpä vain? Omituista yhteyttä, hoi voi!
Tuolla näen Arthurin ilman paitaa. Ajattelen. Jossakin näytelmän vaiheessa täytyy näyttää, kuinka ohi tanssahtelee paidaton Arthur. Hiuslakka tuoksuu, mainittava pukkaritilojen kuvauksessa. Minä väijyn jokaista impulssia, jonka te teette tai minä teen ja pyrin kiireesti reagoimaan siihen. Kun saamme ensi-illan purkkiin, livistämme yhdessä enskabileisiin, siellä sopii juhlia ja keskustella ja muistella hetkiä - vaan ei, jo nukahtaa osa pian puolenyön jälkeen. Uusi päivä ja taas pitää kiiruhtaa roudaamaan tavarat pois.
Tuolla näen Arthurin ilman paitaa. Ajattelen. Jossakin näytelmän vaiheessa täytyy näyttää, kuinka ohi tanssahtelee paidaton Arthur. Hiuslakka tuoksuu, mainittava pukkaritilojen kuvauksessa. Minä väijyn jokaista impulssia, jonka te teette tai minä teen ja pyrin kiireesti reagoimaan siihen. Kun saamme ensi-illan purkkiin, livistämme yhdessä enskabileisiin, siellä sopii juhlia ja keskustella ja muistella hetkiä - vaan ei, jo nukahtaa osa pian puolenyön jälkeen. Uusi päivä ja taas pitää kiiruhtaa roudaamaan tavarat pois.
Emmekö me ole hulluja? Suhtautuvatko muut
ystävämme meihin kuin terveisiin ihmisiin? `Mitä Lokille kuuluu? Miten 12
tunnin treenit sujuivat?` Yhtä ja samaa, yhtä ja samaa. Ja minusta tuntuu että
tuo tuttujen osoittama kiinnostus, luottamus on hämmästyttävää. Benjiläisyyttä
kunnioitetaan. Meitä kunnioitetaan niin kuin toimivaa tietotekniikkaa.
Ja sinä vuotena kun Teatteri Benjihyppy perustettiin, nuoruuteni hyvänä vuotena, esiintyminen oli minulle silkka intohimo. Olemme nauttineet yleisöstä, se on kiehtonut meitä ja joka kerran kun olemme menneet uuden näytelmän ensi-iltaan, meillä on ollut sellainen tunne että tummatukkaiset suhtautuvat mietiskellen kun taas vaaleatukkaiset jäävät hymyilemään.
Ja sinä vuotena kun Teatteri Benjihyppy perustettiin, nuoruuteni hyvänä vuotena, esiintyminen oli minulle silkka intohimo. Olemme nauttineet yleisöstä, se on kiehtonut meitä ja joka kerran kun olemme menneet uuden näytelmän ensi-iltaan, meillä on ollut sellainen tunne että tummatukkaiset suhtautuvat mietiskellen kun taas vaaleatukkaiset jäävät hymyilemään.
Innoitus ja itse luovan työn prosessi tarjoaa
meille hienoja hetkiä. Treenatessa tuntuu hempeältä, mutta tuskin olemme
päässeet kotiin kun jalkoja jo sattuu ja väsyttää, naama tuntuu glitteriseltä. Kidutusta
kerta kaikkiaan!
Sen onnen
vuoksi, että saan kuulua Benjihyppyyn, olen valmis sietämään lähimmäisteni
kateutta, unen puutetta, painajaisia, asun 12h treenitiloissa, syön pelkkää
Fazeria, kärsin argumentoinnista ryhmän sisällä ja pankkitilini vähäisestä
rahasta. Mutta siitä hyvästä vaadin benjejä lähelleni, oikeata aitoa
benjiläisyyttä.
Pää menee
pyörälle. Ugh!”
Minä olen
lokki. Väärin. Minä olen Veera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti