Miltä benjiläisyys tuntuu? Miten te aistitte sen että olette benjiläinen?

Bongatkaa, minkä kohtauksen teksti onkaan kyseessä, mutta täysin ja kokonaan uudessa muodossa.

"Mutta puhutaanpa. Puhutaan minun ihanasta, valoisasta Benjihypystäni. No niin, mistä aletaan? On sellaisia teatteriryhmiä, joiden kanssa ihminen viettää aikaa yötä päivää ja nauttii siitä. Minullakin on sellainen oma ryhmäni. Yötä päivää minua pitää vallassaan yksi hellittämätön ajatus: minä olen benjiläinen, minä olen benjiläinen, minä olen... Rakastan taukoamatta enkä muuta voi. Mitä valittamista tässä muka on, kysynpä vain? Omituista yhteyttä, hoi voi!
  Tuolla näen Arthurin ilman paitaa. Ajattelen. Jossakin näytelmän vaiheessa täytyy näyttää, kuinka ohi tanssahtelee paidaton Arthur. Hiuslakka tuoksuu, mainittava pukkaritilojen kuvauksessa. Minä väijyn jokaista impulssia, jonka te teette tai minä teen ja pyrin kiireesti reagoimaan siihen. Kun saamme ensi-illan purkkiin, livistämme yhdessä enskabileisiin, siellä sopii juhlia ja keskustella ja muistella hetkiä - vaan ei, jo nukahtaa osa pian puolenyön jälkeen. Uusi päivä ja taas pitää kiiruhtaa roudaamaan tavarat pois.

  Emmekö me ole hulluja? Suhtautuvatko muut ystävämme meihin kuin terveisiin ihmisiin? `Mitä Lokille kuuluu? Miten 12 tunnin treenit sujuivat?` Yhtä ja samaa, yhtä ja samaa. Ja minusta tuntuu että tuo tuttujen osoittama kiinnostus, luottamus on hämmästyttävää. Benjiläisyyttä kunnioitetaan. Meitä kunnioitetaan niin kuin toimivaa tietotekniikkaa.
  Ja sinä vuotena kun Teatteri Benjihyppy perustettiin, nuoruuteni hyvänä vuotena, esiintyminen oli minulle silkka intohimo. Olemme nauttineet yleisöstä, se on kiehtonut meitä ja joka kerran kun olemme menneet uuden näytelmän ensi-iltaan, meillä on ollut sellainen tunne että tummatukkaiset suhtautuvat mietiskellen kun taas vaaleatukkaiset jäävät hymyilemään.

  Innoitus ja itse luovan työn prosessi tarjoaa meille hienoja hetkiä. Treenatessa tuntuu hempeältä, mutta tuskin olemme päässeet kotiin kun jalkoja jo sattuu ja väsyttää, naama tuntuu glitteriseltä. Kidutusta kerta kaikkiaan!

Sen onnen vuoksi, että saan kuulua Benjihyppyyn, olen valmis sietämään lähimmäisteni kateutta, unen puutetta, painajaisia, asun 12h treenitiloissa, syön pelkkää Fazeria, kärsin argumentoinnista ryhmän sisällä ja pankkitilini vähäisestä rahasta. Mutta siitä hyvästä vaadin benjejä lähelleni, oikeata aitoa benjiläisyyttä.

Pää menee pyörälle. Ugh!”

Minä olen lokki. Väärin. Minä olen Veera.

TJ1

Viimeisen superviikon jälkeen treenikausi on nyt virallisesti ohi. Lokki on valmis lentämään pesästään ja siivet levähtävät auki huomenna klo 18 Kallion lukiossa. Viimeisen illan fiilis välittyköön Lokin vastavalmistuneen teaserin muodossa. Huomenna se alkaa.

Aikainen lokki shotin nappaa.

-Vincent

OIOIOI ENSKAVIIKKO

Huomenna starttaa kaikkien pelolla ja samalla suurella innostuksella odottama enskaviikko. Meillä alkaa intensiivinen 24/7 treenaus. Tiistaista eteenpäin klo seitsemästä aamulla aina iltaan asti. On stressiä, stressiä ja vähän lisää stressiä. Tosi paljon työtä ja ahdistusta ajan loppumisesta, mutta kuten Ansku totesi "tää on tilanne ja nyt vaan tehään töitä". Nimenomaa, nyt ei parane valittaa, tää on valittu ja tää tehään. Ja upeesti tehäänkin.

Tänä kauniina sunnuntaiaamuna treenit aloitettiin suoraan sängystä noustua kello kahdeksalta. Aamu aloitettiin, jo todella tutuksi tulleella, Nanan vetämällä vatsalihastreenillä sekä Suvin luotsaamalla laulutreenillä. Väsymys oli selvästi nähtävissä, mutta töitä tehtiin ahkerasti. Väsyneen, mutta vauhdikkaan kolmen tunnin jälkeen treenit olivat purkissa, kun ohjaajamme riensi toisiin treeneihin Espoon metsiin.

Let's go nyt mennään, ei enää kauaa. Kohta te näätte meidät. Oottakaa vaan.

- Tinja

In the Shadow

In the Shadow

Varjoista saapuu jokainen vasa,
nyt esittelyssä koko hiivatin kasa.
Työryhmämme koostuu hepuista niin ahkerista,
eikä projektimmekaan ole ihan ahterista.
Ensin yksipyöräisellä ajaa taitava ja empaattinen Saijetsin Nana,
perässä ihailevien ihmisten vana.
Toisena saapuu tanssinkin hallitseva,
mahtava Tinja Nerkko,
vesillä laskettuna myös kokemusten verkko.
Rytinällä satamaan kaahaa ryhmän teatterirahti,
ilmapiirin harjoituksiin luo Brummerin Ahti.
Hän ammattimaisuutta tuo, eikä järkkyä anna,
mukana toki myös Tujulan Johanna.
Kuin aurinko hän paistaa, tulee vankilastakin mukava tila,
tämän takana onkin Veera Anttila.
Naurua ja viisautta edustaa, hän päivästä aina paremman saa,
ei opiskelupaikkana toimi Helsingin Varia,
tämän loistavuuden nimi on Anna-Maria.
Nyt saapuu henkilö, joka teatterin kesyttää
apunaan laajakin laajempi ääniala,
musiikin soidessa saapuu Suvi Tiisala.
Huumorintaju ja viiltävä taito käsi kädessä seuraavalla henkilöllä kulkee,
Vincent Kinnunen rakkaudellaan sut syliinsä sulkee.
Pelästyy seuraavaa koko salin väki,
kun paikalle ryntää voimaa, taitoa ja todellista rohkeutta edustaen,
Lasse Viitamäki.
Repliikit uuteen uskoon hän laittaa, ne paremmiksi suussansa taittaa,
huumoria ja energiaa,
Salvador Ikonen, aina vaan.
Kun valoa ja ääntä tarvitaan,
niin silloin heidät kutsutaan.
Jotta toimisi tämä systeemi ja pyörisi piiri,
meidät vauhtiin saa upeat Sami ja Siiri.
Tämän runsaan paletin hallussa pitää Sara, ryhmän toivo ja hätävara.
Häneltäpä luonnistuu teatteri, laulu ja dance,
koska ryhmässä hänellä on total dominance.

                                                                                          Arthur Rinne



Kiitos koko porukalle! On hienoa, että saadaan harjoitella vielä muutama viikko yhdessä ja pian näyttää myös muille minkälainen energia meistä lähtee! Odottakaa parasta, pelätkää pahinta!

Tynnyreiden metsästys ja muuta mukavaa

Kulunut viikko on Lokissa ollut omistettu tarpeiston, puvustuksen ja lavastuksen kokoon haalimiselle. Ollaan koluttu Nana etunenässä vaatteita ja rekvejä kirppareilta ja netin kierrätyspalstoilta, metsästetty sohvalle säilytyspaikkaa, mietitty sopivaa vesitynnyrin kokoa ja sitä, kuuluuko geelillä täytetystä ilmapallosta heitettäessä riittävän hyvä läsähdys. On myös todettu, että teatteriröökien hankkiminen on yllättävän hankalaa ja ettei läpinälyviä vesitynnyreitä taida olla olemassa.

Lavastuksen perusratkaisut alkaa kuitenkin pikkuhiljaa olla selvillä ja uskaltaisin sanoa, että puvustuskin on vain paria fida-reissua vaille valmis. Lokki alkaa konkretisoitua!

-Suvi

Kaikkea sitä

Kaikkea sitä ehtii tapahtua kahdessa vuorokaudessa. Vietimme toista ja viimeistä treenileiriämme Östersundomissa tänä viikonloppuna, vältelty on oikean elämän velvollisuuksia, kunnollisia unirytmejä ja järkevää ajanhallintaa.

Kaikkea sitä ehtii. On otettu pirun hienoja promokuvia, niin hienoja että melkein itketti ensembleni silmäämiellyttävyys, on läträtty glitterillä ja opeteltu meikkaamista ja venäjää. Sain jopa aamulla muutaman ihmisen heräämään lenkille! On tanssittu ja hierottu, välillä jopa omasta vapaasta tahdosta.

Sitten on myös monta kertaa hierottu otsaa kun yhtään järkevää ajatusta ei tule ulos suusta kun muut odottavat kysyvästi ohjeita. Kerran meni hermot, pari kertaa laulut olivat epävireisiä ja vahingossa potkaisin Lassea mahaan. Ahti piru vie myös toi sellaiset kuusi kiloa karkkia tuomaan ällönmakean maun suihimme.

MUTTA

Kahden vuorokauden aikana on ollut huikeita hetkiä kun haluaisi huutaa kirosanoja onnesta ja ylpeydestä toisten oivaltaessa ja loistaessa. On tanssittu pimeässä kun hetki on niin hyvä ettei halua läsäyttää tunnelmaa käymällä kuivaa tekniikkaa läpi. Itkin ainakin neljä kertaa, kerran koska käskettiin. Kaksi vuorokautta myös hienosti todistaa että jos fiilis ja motivaatio naksahtavat niks naks yhteen voi toisen näytöksen saada kasaan muutamassa tunnissa ja lopputuloksesta voi olla ylpeä. Saimme yhdistyksemme kaksi uutta perheenjäsentä.

Kahdessa vuorokaudessa on hyvä nukkua se kuusi tuntia ja käyttää muu aika prosessointiin, oivaltamiseen ja aivan pikkuruisen perseilyyn. Homma toimii kun joku kokkaa sillä aikaa kun toiset treenaa ja ruokapöytään mahtuu sulavasti 12 henkeä.

Tämä oli yleinen tunnelmapostaus, tämä oli tietoinen velvollisuuksienvälttelypostaus. Tulevaisuudessa kirjoitan jotakin informatiivisempaa. Nyt juuri olen kuitenkin vain todella rakastunut tähän työryhmään joka päivä päivältä todistaa minulle että "Me voidaan mennä pidemmälle. Ei tämä ole raja."

Neljä viikkoa ensi-iltaan. Kuukausi ensi-iltaan. Eikä pelota.

Sara, ohjaaja

Jännittäviä aikoja

NONI NYT MENNÄÄ!

 

Nyt on aika painaa duunia, upottaa työtä, uhrata aikaa. Kuukausi enskaan ja vauhti on kova! Viikonloppuna otetaan ensimmäiset promokuvat suunnitelmien mukaan ja muutenkin treenataan koko kolme päivää täyttä vauhtia! Nana vetää meille tanssitreenejä, Sara teatterii ja Suvi musiikkia. Benjihypyn pyhä kolminaisuus siis rullaa!

 

Vähän aikaa sitten tulivat meidän esitysten liput myyntiin! Varaa nyt lähettämällä viesti osoitteeseen: teatteribenjihyppy@gmail.com , nämä menevät nopeasti. Voin myös tässä käsi sydämellä vannoa, ettet tule pettymään. Tästä on tulossa jotain todella hienoa.

 

-Ahti

Pääsiäistunnelmia

Tänään vietimme pitkäperjantaita Lokki-treenien merkeissä. Oli aivan upea päivä. Päivä sisälsi mm.
vatsalihastreeniä, improilua ja hyvää ruokaa. Oli ihanaa saada omat ajatukset pois tulevan keskiviikon psykan ylppäreistä ja olla vaan hetkessä.

Viime viikolla saimme yksilöpalautetta ja älysin että vaikka olenkin jo astunut mukavuusalueeni ulkopuolelle niin on aika mennä pidemmälle.Nyt on aika kokeilla,hylätä ja tehdä päätöksiä, kokea erilaisia tunteita niin huonoja kuin hyviä. Kaikista upeinta on se että me teemme tämän yhdessä!

Hyvää Pääsiäistä syökää paljon suklaata! :)

- Johanna

UUDET TUULET JA KUJEET!

Jejjejee uusi viikko tuotoksemme kanssa lähti käyntiin odottavaisin tunnelmin, kun ohjaajamme Sara päätti pistää touhun aivan päälaelleen! No ei nyt sentään aivan, mutta saimme tietää, että Lokkiamme kutsuvat nyt uudet tuulet ja lopputulema tulee olemaan erilainen mitä tähän asti on sen järkeilty olevan! HUI!

Saimme ohjeet keskiviikon aamureenejä varten direktööriltämme Saralta, kun hän ei valitettavasti kyennyt saapumaan paikalle. Osallistumisprosentti tuona kyseisenä aamuna oli ehkä  pikkusen heikko, mutta sitäkin tuotteliaampi! Mm. Kävimme läpi unen logiikkaa ja omakohtaisia unikokemuksia, joita varmasti tullaan vielä hyödyntämään kohtauksissa!

Torstain reeneissä olikin sitten aivan toisenlaiset piipussa ja silloin pääsimme myös näyttämään Saralle kohtauksen, jonka olimme keskiikkona tehneet! HÄN AIVAN HÄKELTYI! Treenien lopussa päästiin oikein kunnolla vauhtiin ns. myllytyksen merkeissä. Pipeiltä ei säästytty, sillä ainakin omat varpaani saivat hankaushaavoja ja pari kuhmua löytyy päästä!

Perjantain ja torstain reenien yhteydessä jokainen sai kauan toivotun palautteen!! Itselle ainakin siitä jäi todella hyvä fiilis ja uskon, että myös muut saivat mielenrauhan monelle päätä painaneelle asialle!

Muistakaa laittaa rairuohot kypsyy! Ps. Veeralle paranemisia!

- Lasse Viitamäki

Kalossit on lyhytvartiset kumisaappaat

Joo elikkäs nyt lähtis toi alkulämppä viel ennen läpimenoa! 
Yks roikkuu pää alaspäin puolapuissa, joku pärryyttää ku pikkuauto. Sit huoneen poikki menee tuplahyppykäsilläseisontakierähdys. Teen kyykkyjä. Tarkkailen ympäristöä, sillä milloin tahansa sen voi keskeyttää Tina Turneria imitoiva tanssishow. Joku on ehtiny vetää jo ihan liikaa vatsalihaksia. 
Hymyilyttää ku katon sitä sekoilua. 
Sit on sen läpärin aika. En nyt kommentoi muuta siitä ku, että hymyilytti. Hymyilytti liikaa, hymy tuli välillä yllättäen. Hymyä yritettiin peittää. Hymyilin ku hullu. 

Hymyilin väärissä kohdissa sekä lavalla, että kohtauksia seuratessani. Ku monikaan kohtaus ei käsittele mitään hilpeetä hetkeä, joka sais kokemaan iloa. Hymyilin, koska näin ystäviäni näyttelemässä. Hymy vaan ylty, kun ystäväni olivat jopa todella taidokkaita. Pitkä pätkä tekstiä vaan tuli ja ymmärsin jopa mitä se teksti halusi kertoa ja mikä oli homman nimi kohtauksessa. 
   Lokki on sellanen, että toi edellä mainittu ei käy ihan käden käänteessä. Ne replat ei oo sellasta ku me keskenään puhutaan tai tää mitä mä kirjotan. Se kieli on vanhempaa. Aluks aattelin, et enhän mä saa tästä mitää selvää, en mä tajuu et mistä noi puhuu. Mut nyt ku sen plarin on avannu useemman kerran ja kuunnellu ja havainnoinu kohtauksia (ja muutaman googletuksen jälkeen), se maailma tuntuu tosi selkeeltä. Ja niinku nyt viime läpimenon jälkeen tuli puheeks, että kaikki noi tilanteet on varmasti tuttuja omasta elämästä. No onhan ne. Kyllä mä kehotan rakasta ihmistä laittamaan kunnon kengät sadesäällä, ettei varpaat kastu. Enhän mä halua, että toiselle tulee surku kun varpaat on märät. Mun hahmo nyt vaan puhuu kalosseista ja kosteasta ilmasta. 
   Yks haastava juttu tässä näytelmässä on myös se, että jokaisella hahmolla on ne pari muuta hahmoa, joiden kanssa ne pääasiassa on tekemisissä. Mut sitte on kohtauksia, missä nää kaikki hahmot on yhtäaikaa samassa tilassa. Kaikki henkilöt siis tietää toisensa. Mut käsikirjotuksessa ei oo suoraan sanottu, että mikä on kenenkin suhde toisiinsa. Se on pitäny bongata rivien välistä ja alkaa ite hahmottamaan sitä roolihahmon suhtautumista toisiin. Et jos se oma hahmo jättää toisen huomioimatta, niin mun täytyy tiedostaa, että miks se tekee niin. Kyllä se katsoja sen sieltä huomaa, jos tommosta pientä vivahdetta ei siellä ole. Se on kieltämättä haastavaa. 
   Mut se tässä mua kiehtookin. Kaikkea ei oo valmiiks pöytään katettu. Se on niin itsestä kiinni kuinka syvälle tätä vie. On jännittävää näin 18-vuotiaana päästä syventymään reilu nelikymppisen naisen rakkausailahteluihin. Naisen, joka ehkä haluaisi olla vielä ikäiseni. 

-Ansku

Onnittelut onnesta! -Salvador

Loma loppui, mutta paluu onnellisen optimistiseen arkeen paluu tuntui jotenkin hienolta. Syy siihen oli aluksi taianomaisen tuntematon, koska lomalla viihdyin. Sitten tajusin sen valkean vastauksen; podin tekemisenpuutetta. Lomalla olin ns." kyllästynyt shamppanjan juomiseen" ja kaipuu teatteriin oli railakkaasti kasvanut termosfääreihin.

Onnekseni tänään parasta bestiä tapahtui. (3.3.2k16)

Teatteri-treenit tekivät tänään todellista taikaa. Kollegat nauroivat, ohjaaja nauroi, minä nauroin. Kalusimme ensimmäisen näytöksen onnistuneimmin tähän asti läpi ja tanssikin sujui kuin tanssi. Lasse oli myös palannut Miamista. Yhdennäköisyyttä ei juurikaan tämän herran kanssa löytynyt hänen ainutlaatuisen kultarusketuksen ansiosta, mutta yhteinen hiki virtasi sitäkin lipevämmin! Toivottavasti bronssit pinnassa pysyisi pitkään!

Oma fiilismittari rikkoo ennätyslukemia hyvän puolella ja Lokin siivet eivät ole siipirikkoutuneet, fuck yeah! Tässä vielä muutamia tunnelmia.jpg  >>>

-Salvador

Promo kuvauksissa

Hyppää banaaniveneeseen!

Twerk

Miten olla söpö

 Uuden ajan Benjihyppy!

Missä olemme olleet?

"Me omistauduttiin rakkaudelle, ja yhdessä tehtiin jotain ikimuistoista. Kaikki se fiilis, mitä tää yhteinen kesä oli meihin tuonu, puhkes viimesessä näytöksessä. Sateen jälkeen huolimatta läpimäristä vaatteista ja levinneistä meikeistä leikkipuisto huoku iloa, onnellisuutta ja rakkautta. Sen vaan tuntee, kun koko porukka nauttii siitä, mitä ne tekee. Sitä tunnetta ei voi kuvailla sanoin. Se pitää ite kokea. Tunnetta ei ainoastaan vaistoa, vaan se syttyy myös itsessä. Mä sanoisin, että jos kerran elämässään saa kokea sen tunteen, saa siitä olla todella kiitollinen.

Kirjottaessani tätä postaust kännykkään kilahtaa viesti ja kyyneleet vierähtää. Syksyllä ryhmää koettaa suuri muutos, johon pitää vaan tottua. Nyt sitä ei osaa vielä käsittää. Se oli tavallaan tiedossa, mut ei sitä sit koskaan osannu oikeesti ajatella. Pitää kuitenki muistaa, että meillä on takana upeita muistoja ja onnistumisia. Vielä on kuitenki aikaa ja lopulta kaikki palaa tavalla tai toisella ennalleen."

Kirjotin ton edellisen noin puoltoista vuotta sitten, kolme viikkoo meiän viimesimmän näytelmän jälkeen. Ikinä en sitä tänne julkassu, ja jälkeen jäi vaan tyhjät kylmät sivut vailla uusia tekstejä. Se kesä oli onnellinen ja lapsellisen huoleton. Rakastettiin toisiamme niin paljon ku osattiin ja luvattiin, ettei mikään saa erottaa meitä.

Suuri muutos, josta tossa puhuin oli suuri, mut joku ihan muu sai aikaan tän hiljaisuuden. Rupes tuntuu siltä, et kasvettiin kaikki vähän erillemme. Meiltä puuttu se into, joka olis pitäny meiät kasassa. Tehtiin kaikkee pientä, opeteltiin monologeja, yritettiin kasata materiaalia. Tavotteellisuus puuttu. Kaikki rupes omilla tahoillaan tekemään vähän muuta; "elämään benjin ulkopuolista elämää". Toiset muissa teatteriproggiksissa, toiset tanssien, toiset urheillen. Se oli kaikille muutoksen aikaa. 

Kun seuraava kesä tuli ja loppu, ei paljoon benjihypystä enää puhuttu. Me kuitenki ehittiin kasvaa loppukevään, kesän ja alkusyksyn aikana niin paljon, että ruvettiin ikävöimään yhdessä tekemistä. Osa myös uskals päästää irti ja lähtee tekemään omia juttuja silti pysyen osana ryhmän henkeä.

Heitettiin idea ilmaan uudesta produktiosta. Tällä kertaa valmiista tekstistä ja ilman ryhmän varsinaisia ammattilaisia. Eve, Juho, Jonna ja Juhani pysyy edelleen meiän rinnalla tukemassa, mut nyt tapahtuu vallanvaihto. Älkää ymmärtäkö väärin. Ketään ei oo syrjäytetty. Me ollaan vaan vihdoinkin lennetty pesästämme ja matkalla itsenäisyyteen. 

Yksimielisesti päätettiin lähteä tekemään klassikkonäytelmää Saran ohjauksessa. Näytelmäks vauliutu Tsehovin Lokki. Lyhyellä varotusajalla lähdettin sopimaan harjoituksia, suoritettiin roolijako ja saatiin mukaan muutama vieraileva taiteilija. Vincent, Lasse ja Salvador liittyivät Benjihypyn vahvistusjoukkoihin pimenevän syksyn lopussa 2015. Nyt me ollaan matkalla kohti ensi-iltaa ja ollaan saatu takas se tekemisen palo, josta kaikki sai alkunsa. TSEHOVIN LOKKI TOUKOKUUSSA 2016!! Luvassa aivan jotain uutta! Pysykää kuulolla!

-Nana

EDIT: Julisteen kuvaus, päivä 1

EDIT: Heh, esitykset on ohi ja proggis kuopattu, mutta silti löytyisi vaikka kuinka paljon kutkuttavaa, julkaisematonta materiaalia! Eihän se yhtään pahaa tee, jos jaetaan vähän, mitä kaikkea me Hattarat sulaa auringossa- esityksen eteen tehtiin. Tässä siis esiin kaivettu vanha postaus-luonnos promokuvauksista. Mä voin vakuutta teille, että kylmää oli!
Sara

Tää on mieletöntä: ollaan jo niin pitkällä, että voin kertoa jo täälläkin, että kuvattiin julistetta. Käsikirjoitus ja roolijako on jo molemmat selvillä, esiintymispaikka myös, samoin aikataulut. Paljon on vielä duunia jäljellä, lähinnä huimaa, kun ajattelee sitä työmäärää, mutta yksi kerrallaan me hoidetaan tehtäviä. Siten kaikki selviää ja selkiytyy, pikkuhiljaa. 

Yks näistä tehtävistä oli julisteen kuvaus. Mä yhtenä kolmesta ohjaajasta (tai yhtenä Eveliinan kahdesta assistentista) otin tän vastuulleni ja lopputuloksena löydän itseni seisomasta likomärkänä kolmatta tuntia keskellä peltoa. Sää ei ollut ihan optimaalinen, mutta ei se haitannut. Minä, Sara, Suvi ja meidän ihana kuvaaja Paula varustauduttiin kuvauspäivään näiden varusteiden avulla:

5 ämpäriä
4 pyyhettä
2 vilttiä
1 elmukelmurulla
10 sateenvarjoa
1 sadeviitta
2 sadetakkia
2 kurahousut
15 muovipussia
4 minigrip-pussia
5 paria sormikkaita
2 lapaset
3 huivia
1 suihkupullo
5 farkut
7 mekkoa
5 paitaa
1 rakennusteline koroke
1 talouspaperirulla
18 ämpäriä vettä = noin 285 litraa vettä
3 kumisaapaat
3 villapaitaa
1 pipo
6 sipsipussia
2 popcorn-pussia
2 kameraa
2 meikkipussia

Sara sankarillisesti seisoi kameran edessä mun ja Suvin kaataessa ja heittäessä litroittain jääkylmää vettä sen niskaan, vettävaluvana ja tärisevänä ja likomärissä kesämekoissa. Löysin itsestäni melko sadistisen ohjaajan, joka pistää näyttelijän heinäpeltoon ja heittää vettä sen päälle, kunnes se tärisee horkassa. 

Kolmen tunnin jälkeen päästiin saunaan lämmittelemään ja alettiin jo miettimään seuraavan päivän sekopäisyyksiä. Huomenna kameraan eteen astuvat nimittäin vielä Nana, Suvi ja Oona N ja sen jälkeen saadaankin se jo painoon ja jakoon.

Oona W

Tunnelmia fiiliksiä ajatuksia naurua

Neljäs esitys on nyt takana. Melkein puolet siis. Epäreilua, että kesäpäivät hupenevat samaa tahtia kuin (Mikon) kalja kaljapullosta. Vaikka välillä keho tuntuu ylikypsältä spagetilta, ni aina saa uutta puhtia siitä, että tietää kuinka ainutlaatusta tää on ja kesäkuun viimeinen päivä lähestyy.
 Tänään esitys ja esiintyminen oli jotenki erilaista. Meillä oli superhauskaa ja kohtaukset tuntu saavan uusia mausteita. Hahmoista nousee esiin uusia hulvattomia juttuja, ja mielenkiintoisia yllätyksiä. On hauskaa miten kaikki kehittyy ja oppii ja pystyy pelastaa tilanteita, jos sitä vaaditaan.
   Teatterista on tullu mulle yhtäkkii tosi tärkee. Tajuun et oon yhtäkkii omistautunu tähän tosi paljon, siks et tykkään näytellä ja tehä, mut erityisen paljon koska benjiläiset. Haluun harkkoihin tai esitykseen ku tiiän et nään jokaisen meistä. Tässä ryhmässä on jotain taikaa oikeesti. Täällä jokaista arvostetaan ja me puhalletaan niin paljon yhteen hiileen et se roihahtaa heti tuleen. Oikeesti kaikki roihahtaa tuleen ku me ollaan yhes.
  Okei alunperin mun piti kertoo tän päivän esityksessä tapahtuneesta ihanasta hetkestä, joka sai mut vaan hymyilee ja miettii et miks haluun tulla esittämään samaa hahmoa, vaikka vettä tulis ku saavista kaatamalla. Seisoin pusikossa melkein puiston jonkun naapurin pihalla. Ahti ja Veera siinä vieressäin. Oltii siinä jotai "miesten halirinkiä" pidetty. Sit ne sanoo pilke silmäkulmassa ja vekkuli hymy kasvoilla et tää näytteleminen on kivaa. Sit mietin et hitto vie tää on kivaa!! Täää on ihan älyttömän kivaa!! Jeeeee! Tää on meiän juttu. Me halutaan kertoo meiän tarinoita muille. Me halutaan kertoo jotain vaan toisillemme, mut se että naapurin poika kävelee joka ikinen päivä ohi, ja kertoo kuinka hienoo sen mielest on se et me ollaan vallattu melkein hylätty puisto. Se et me ripustellaa tuulikelloja ja matonkuteita puuhun on must ihanaa. Siinä puistossa on nyt monia salaisuuksia, rakkauksia, ihmisten välistä naurua, listoja, juhlia. Se puisto+benjihyppyläiset on jotain vahvempaa ku dynamiitti.

Sinuna hyvä ystävä tulisin katsomaan sen puiston salat satoi tai paistoi. Me ollaan rakkaudella toisiamme ja teatteria kohtaan tehty tää tarina. Hattarat sulaa auringossa. Suklaasydämet myös.

-Ansku


Ps. Täs kuvas on jotai mikä saa mut hymyilee leveää hymyä. Tää kuvastaa hyvin upeita teatteriystäviäni. Kirkas katse kohti tulevaa ja leveä hymy ja uteliaisuus.

Första ensi-ilta with Teatteri Benjihyppy

Heejj!!
Tänää oli ensi-ilta ja jee selvittii siit kunnialla, lukuunottamatta pieniä unohduksia reploissa. Fiilis oli kuitenkin hyvä eikä yleisön eteen ollut pelottava mennä. Itse rakastan tunnetta esityksen jälkeen kumarruksissa, kun voi näyttää oikean minäni ja olla ihmisten seurassa, jotka ovat minulle niin tärkeitä. Enskaribileiksi tänään riittivät lahjojen anto ja kilikili maljat ja puheet toisillemme.
Huomenna sitten taas , kiitos babet!!

~Veera

Lisää kuvia treeneistä

Enää neljä päivää ensi-iltaan! Sen kunniaksi pieni kuvapläjäys aurinkoisista harjoituksista. Muina päivinä onkin sitten melkeinpä satanut, viimeksi eilen vedettiin läpimeno ja treenit hyytävässä kaatosateessa. Mutta se ei menoa haittaa, me puurretaan säässä kuin säässä kohti tiistain ensi-iltaa. 

Tällaisen muodostelman aikaansaaminen vaatii yllättävän paljon harjoittelua...

Klovnin elämä on rankkaa.

Ohjaajat työssään.

Kun treenaa kuusi päivää viikossa puoli päivää ulkona, kehittyy nopeasti intohimoinen suhde retkiruokaan. Salaatit, keksit ja jugurtit, kaikki kelpaa. Ja kuten kuvista näkyy, niitä todella himoitaan… :D

Tämän pienen esimaun jälkeen toivotan kaikki tervetulleiksi katsomaan, mitä me ollaan saatu aikaan! Muistakaa varata lippunne pian!

-Suvi

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa

                                                                  Musaharjoittelua

                                  Pyörät auttaa huimasti esim. kun vessatauoille kävelee muuten 10 minuuttia

                                        Visutiimi, eiku siis nykyinen skenotiimi mietiskelemässä

                                                                Kohtausharjoittelua

                                     Ja aina yhtä iloinen ohjaustiimi sadesäähän varustautuneena:)

Tomorrow is this time

Tosiaan heheh jaa niin suurimmalla osalla meijän ryhmästä on ollu ysiluokan loppu ja päättärit eilen, mutta ei mitään hätää me ollaan kaikki ihan kunnossa ja ollaan valmiita huomenna alkavaa teatteritreenirupeamaa varten!!  Joten todellakin huomenna klo. 14.00 visuryhmä (puvustus, lavastus ylipäätään visuaalisuuteen keskittyvä) on pakilassa juuhuu :D. Kaks viikkoa ois sitte aikaa enskariin ja no ollaan me ihan hyvässä vaiheessa mutta onhan tässä vielä ihan mukavasti puuhattavaa! Nii ja kaks viikkoa siihen kun me nyt ysiltä päässeet saadaan tietää mihin me joudutaan! Tää on muuten aika vapauttavaa että me ollaan nyt kaks viikkoa niinku "ei mitään -ihmisiä" koska me ei olla peruskoululaisia, ei yläasteelaisia, ei ysiluokkalaisia, eikä myöskään vielä lukiolaisia! Mikäköhän meitä kaikki oikee ottaa sitte ens syksynä apua! Mut nyt ois kyllä mahtava jos osais elää hetkessä eikä murehtia tulevia! Joten yrittäkäämme elää hetkessä ja elellä teatteria!

https://m.youtube.com/watch?v=iEPTlhBmwRg

~ Tinja, joka on kovin väsynyt ja tämän takia pahoillaan tekstin sekavuudesta...

HUOMIO HUOMIO!!

Brummer–Kaatonen–Saijets–Tiisala–Tujula–Vaittinen–Wuolijoki:
HATTARAT SULAA AURINGOSSA 


”Ei tää oo teineilyä, tää on aikuistumista. Koska aikuistuminenhan on sitä, että kohtaa pelkojaan ja sit voittaa ne.”


15–18-vuotiaista nuorista koostuva Teatteri Benjihyppy esittää kesäkuussa Länsi-Pakilassa ryhmän jäsenten itse kirjoittaman näytelmän Hattarat sulaa auringossa. Näytelmä sijoittuu huvipuiston kupeessa sijaitsevaan omakotitalolähiöön, jossa on kaikki päällisin puolin hyvin. Niin nuoremmilla kuin vanhemmillakin asukkailla tuntuu kuitenkin olevan vaikeuksia elää paahtavan auringon ja puoliksi syötyjen hattaroiden kuorruttamien pensasaitojen keskellä. Maailmanpyörä pyörii vääjäämätöntä rataansa, eikä kukaan osaa sanoa, millä hetkellä nuoruuden ahdistus ja rakkaushuolet muuttuvat vanhuuden katkeruudeksi ja yksinäisyydeksi. 

Hattarat sulaa auringossa on mustan huumorin sävyttämä, nuorten omista kokemuksista ja havainnoista kumpuavien tarinoiden mosaiikki. Se on aikuisuuden kynnyksellä olevien ihmisten piirtämä kuva maailmasta, itsestään ja aikuisista. Nuoret osallistuvat kirjoittamisen ja näyttelemisen lisäksi myös esityksen ohjaamiseen sekä visuaalisen ja äänellisen ilmeen luomiseen.
Esitys toteutetaan paikkalähtöisesti Länsi-Pakilan alueella. Ennen esitystä kokoonnutaan Pakilan yläasteella.

Teatteri Benjihyppy on Kansallisteatterin nuorten ilmaisutaitoryhmän Vähän niinku benjihyppy -produktiosta (2012–13) alkunsa saanut, nykyään itsenäinen ammattijohtoinen harrastajateatteri. Sen tavoitteena on osallistaa nuoria tavallista laajemmin teatteriesityksen tekemisen eri osa-alueisiin, antaen heille laajaa vastuuta esitysten taiteellisesta sisällöstä. Ryhmän toimintaa vetää neljä teatterin eri osa-alueiden ammattilaista. 


”Mä voin ottaa sua kädestä. Ehkä sun äiti tekee aina niin. Puristaa niin lujaa ettet voi luulla olevas yksin.” 


Ensi-ilta:
ti 17.6.2014 klo 19


Muut esitykset (klo 19, ellei toisin mainita):
ke 18.6., to 19.6., ti 24.6., ke 25.6., to 26.6., pe 27.6. ja su 29.6. (klo 14 ja 19)


Liput:
5 e


Varaukset:
teatteribenjihyppy@gmail.com


Työryhmä:
Veera Anttila, Ahti Brummer, Juho Gröndahl, Eveliina Heinonen, Annamaria Kaatonen, Jonna Kuittinen, Tinja Nerkko, Oona Niemi, Arthur Rinne, Pyry Ruotimo, Juhani Saari, Nana Saijets, Nella Siilasmaa, Suvi Tiisala, Johanna Tujula, Sara Vaittinen ja Oona Wuolijoki 

www.teatteribenjihyppy.fi

Tilaa teatterille

Teatteri Benjihyppy kävi alkuviikosta tarkastamassa kesän produktiolle suunniteltua esityspaikkaa ja sen lähiympäristöä! Hatunnosto ja ilmainen väliaikakahvi sille, joka tunnistaa maisemat.

Kesän näytelmän tekstikin alkaa olla loppusuoralla, ja harjoitukset alkavat pian. Pysykää kuulolla…