Jakamisesta ja opettamisesta

Teatteri Benjihyppy on hyvää vauhtia matkalla kohti kesän esitystä. Ryhmä alkaa nyt maaliskuun alusta harjoitella kaksi kertaa viikossa. Tämän lisäksi kirjoittamisen, ohjaamisen, äänisuunnittelun ja visuaalisuuden vastuuryhmät pitävät omia kokoontumisiaan. Itse vedän kirjoitusryhmää – olemme tavanneet kolme kertaa, ja hienoja tekstejä ja ideoita on syntynyt jo roppakaupalla! Olen teettänyt ryhmäläisillä varsin työläitä ja haastavia kotitehtäviä, mutta tuotokset ovat kerta toisensa jälkeen ylittäneet odotukseni.

Tulevan esityksen merkittävin ero aiempaan produktioomme on se, että Vähän niinku benjihyppy oli selkeästi minun kirjoittamani teksti, vaikka sen pohjana toimikin ryhmän nuorilta poimittu materiaali. Nyt toivon, etten itse joutuisi varsinaisesti kirjoittamaan sanaakaan tulevasta näytelmästä, vaan kaikki olisi kirjoitusryhmäläisten käsistä lähtöisin. Tahdon, että se on sataprosenttisesti heidän kieltään ja aihemaailmaansa, vaikka toki autan kokonaisdramaturgian hallinnassa ja materiaalin valikoinnissa ynnä muussa. Toivon, että kirjoitusryhmäläiset löytävät reittejä omiin kiinnostuksenkohteisiinsa ja ilmaisutapoja niille, sekä toisaalta oppivat jakamaan niitä, etsiytyen kohti yhteisiä aiheita, jotka koko ryhmä pystyy kokemaan omakseen.

Jakaminen ja yhteisten kokemusten etsiminen onkin yksi Teatteri Benjihypyn avainasioista ja periaatteista. Eräs sen ilmenemismuodoista on ikäryhmien välinen kohtaaminen. Teatteri Benjihypyn tulevassa esityksessä kuuluu nuorten ääni, ja kohdatessaan eri-ikäisiä katsojia se toimii kommunikaationa, keskusteluna ja mielipiteiden ja näkökulmien vaihtona sukupolvien välillä. Itse näen, että tämä toteutuu myös teatterin sisäisessä toiminnassa, jossa on läsnä kaksi eri ikäpolvea – me kolmikymppiset teatteriammattilaiset ja yläaste- ja lukioikäiset nuoret. Teatteri Benjihyppy on muiden asioiden ohella myös sukupolvien välisen yhteyden paikka – kehys, jossa yhdessä tehty taide toimii jakamisen ja kokemusten vaihdon välineenä. Tämä oli mielestäni näkyvissä jo Vähän niinku benjihyppy -esityksessä. Koen, että se oli näytelmä sekä minun aikoja sitten päättyneestä nuoruudestani että ryhmän parhaillaan meneillään olevasta nuoruudesta.

Vaikka me neljä aikuista ammattilaisvetäjää olemme eräänlaisten opettajien asemassa Teatteri Benjihypyssä, koen itse, että meillä on itsellämmekin paljon opittavaa ryhmän nuoremmilta jäseniltä. Tulevan näytelmän kirjoitusprosessin ja kirjoitusryhmän vetämisen tiimoilta olen pohtinut tätä varsin paljon. Olen sitä mieltä, että omasta kokemuksestani ja ammattitaidostani huolimatta en varsinaisesti voi kädestä pitäen opettaa, miten kirjoittaa, koska tarkoitus ei ole, että ryhmäläiset kirjoittaisivat niin kuin minä kirjoittaisin. Itse asiassa toivon, että heidän ratkaisunsa yllättäisivät minut – että saisin tekstien äärellä ahaa, näinkin voi kirjoittaa -kokemuksen. (Täytyy sanoa, että näin on käynytkin jo muutaman kerran.) Voin toki antaa esimerkkejä, ennakkotapauksia, tietoa, työkaluja ja kirjoittamista helpottavia vinkkejä. Voin tyrkkiä siihen suuntaan, mihin teksti tuntuu olevan menossa. Voin kertoa omia kokemuksiani ja hyviksi havaitsemiani työtapoja. Voin kysyä, mitä tekstistä on tarkoitus välittyä ja vastata, välittyykö se minun mielestäni, vai välittyykö siitä jotain muuta. Voin tehdä havaintoja rakenteesta ja muodosta. Mutta sanan varsinaisessa merkityksessä en voi opettaa ketään kirjoittamaan, sillä kirjoittaminen on aina yksilöllistä, itsestä lähtevää. En voi opettaa sinulle, miten olla sinä; siksi en voi myöskään opettaa, miten kirjoittaa sinuna.

Juho
Teatteri Benjihypyn dramaturgi

Teatteri benjihyppy sulattaa jään

Moi vaan kaikille ja hyvää pääsiäistä!
Eikun hups... ulkona vaan näyttää niin keväiseltä. Joku vois luulla sen johtuvan ilmastonmuutoksesta, mutta mullapas onkin tällainen teoria. (muistakaa!! Tarina on joltakin osin fiktiivinen)
Kaksi vuotta sitten oli kylmää ja lunta riitti aina naapureille saakka. Lunta rahdattiin paikasta A paikkaan B, jottei se olisi niin paljon tiellä. Talvi oli pitkä ja pimeä, kylmät, pahat voimat olivat vallanneet pohjolan.
Mutta ei hätää, pelastus oli tulossa. Tuliko Superman? Ehei tuli vielä parempaa, kolmetoista nuorta sydämessään lämmintä rakkauden tuulta, jolla he talven kylmyydet poistaisivat.
Yhteistyökyky ja heidän intonsa oli alusta asti loistavaa ja ensimmäisenä talvena tavoite melkein saavutettiin...huom. melkein, jokin ei ollut kohdallaan. Mikä se oli??? Ei ei, ei se, vaan HE, neljä aikuista, jotka auttoivat sankareitamme. Ilman heitä ja heidän neuvokkaita ohjeitaan sydämet olisivat jääneet sulamatta Vähän niinku benjihyppy -esityksessä. Lumetkin päättivät sulaa samalla.
Joten olkaa huoleti, aurinko vain haluaa paistaa muistuttaen meille kaiken olevan mahdollista, jopa jään sulattaminen rakkaudella tai intohimolla esiintymiseen.
Joten kyllä Teatteri Benjihyppy onnistui tavoitteessaan kylmää vihollista vastaan, mutta vielä on aikaa paluttaa lumi ja jää, jotta päästään hiihtämään ja luistelemaan yhdessä. Loppu!
Oho olipas tosi kummallinen tarina!

~Veera

Terveiset hallituksen kokouksesta

Meillä benjihyppyläisillä näkyy tosiaan tämä vieraanvarisuus. Tänään hallitus kokoontui metsän keskellä sijaitsevassa pullantuoksuisessa mökissä. Pulla siellä todellakin tuoksui. Pöydällä pullapitko, pellillä korvapuusteja ja sisään tulijoilla lisää korvapuusteja. Nyt on siis syöty paljon pullataikinaa. Ei enää vähään aikaan kiitos.

Mä en nyt pääse yli tosta pullasta! Saatto olla vähän liikaa... Onko parempi syödä erittäin harvoin ja paljon vai usein ja vähän? 

Mut hei! Kokouksessa syntyi kolme erittäin tärkeää asiaa littyen Teatteri Benjihyppyyn: sukupolvirajojen ylittäminen, suvaitsevaisuuden lisääminen ja stereotypioiden rikkominen. Nää on ehkä sellasia asioita joita me pyritään toiminnallamme toteuttamaan. Samlla saatiin päätös siitä, että tästä lähtee se aika jolloin poissaoloja tarkkaillaan. Ruvetaan taas siirtymään samalle linjalla viime kevään kanssa. Tää siis tarkottaa, että työt alkaa ja nyt ruvetaan jo tosissamme valmistautumaan kesää varten. Mahtavaa!! Kahden viikon päästä ryhmä kokoontuukin jo kahdesti viikossa ja siitä tahti senkun kiihtyy. Ihanaa päästä taas vauhtiin. Kohta kuullaan lisää. :)

-Nana

Odotusta tulevasta

Joo meil on nyt Teatteri Benjihypyssä pieni loma joka tulee olemaan kyllä ihan hyväksi kun ollaan tehty paljon töitä  ja tullaan taas loman jälkeen tekemään entistä enemmän. Hallitus kuitenkin taitaa kokoontua nyt hiihtolomalla joten meistä kaikki ei ole ihan täysin lomalla.                                                                   

Olimme katsomassa benjihyppy ryhmämme kanssa viime tiistaina Teatterikorkeakoulussa  esitystä nimeltä " CORPUS DOMESTICUS-JORATAAKS?" Esityksessä esiintyi meidän oma dramaturgimme Juho Gröndahl. Mielestäni esitys oli upea ja mielenkiintoinen ja sitä oli mukava katsoa.                               

Kirjoitusryhmä on aloittanut Teatteri Benjihypyssä tapaamisilla. Eli tulevan kesän näytelmän käsikirjoitusta ollaan jo aloittelemassa. Olen itse mukana kirjoitusryhmässä ja mielestäni meillä on paljon hyviä ideoita ja aiheita.Aiheita on niin surullisia ja iloisia. Joskus nauretaan yhdessä joskus itketään. Tehtävät joita meille annetaan ovat mielenkiintoisia ja erilaisia. Sen tuntee ja tietää että tästä tulee jotain kaunista aikaseksi. Aika näyttää minkalaisen näytelmän esitämme teille yleisölle. Hyvää hiihtolomaa niille joilla se on tällä viikolla. Ottakaa rennosti koska mekin otamme. :)

 -Johanna

     Kirjoitusryhmässä meidän piti valita joku ulkopuolinen materiaali joka oli meidän mielestä jotenkin kiinnostova. Minulla se oli tämän biisin sanoitus. :)

Tunnelmia treeneistä

Kukkoni kuoli komea kanjonissa.

Istutaan penkillä ja yritetään olla näyttelemättä. 

Lauletaan hamsterista, jonka ystävä ei kysy sen nimeä, koulupäivästä ja lopuksi intiaaneista ja pohjoiseen lentävistä sulanpalasista. Ja hevosesta, jonka silmistä heijastuu auringonlasku. 

Teatteri Benjihyppy pitää intiaaneista. :)

Kuvat on tauolta, sillä mehän tehään muulloin niin paljon töitä, ettei kukaan sillon ehdi ottaa kuvia… ;)

                                                                             Nana

                                                       Oona N, Tinja, Veera ja Ansku

                                                                    Jonna

                                                               Säkkituoliläjä 

                                                                        Oona W

                                                                         Juhani

                   Ja lopuksi vielä pieni opas näyttelijäntyöhön! Sara näyttää mallia, kuinka näytellään…

                                    

                                                                         iloista

                               

                                                                      surullista

                                                                      rakastunutta

                                                                    ja vihaista. 

                                                                  -Suvi

                        

            

maailma kepeillä pomppivan silmin

Moikka kaikki, tääl kirjottelee Veera, jolla on siis nivelsiteet nilkasta venähtäny ja kädet rakoilla ja näin... Päätin sitten alkaa purkautuu tänne ja mul oli paljon ideoita mitä kirjottaa, mut mun tää vähä niinku tyssäs siihen ku en osannukkaa tääl mennä tähä kirjotushommeliin. Eli ajatus katkes. :( sad story
Mutta täällä ollaan ja nyt kerron mitä mulle kuuluu: ensiks alotan siitä että mulla on ikävä teit benjiläisii ja ootan aina tiistaita (huom! Nytkin) koska te aina piristätte mun päivää ja viikkoo ja kuukautta ja vuotta ja okei te tajusitte jo. <3
Koulussa kompuroin portaita ja koulutan palvelijoita ja tarjoilijoita toimittamaan mulle yhtä ja toista. Ihmiset availee mulle ihanasti ovia ja odottaa, kunnes saan mun piikit esille (puhun nyt niistä kyynärsauvojen talviulkoilmarautapiikeistä, jotka estää liukastumasta) ja kävelevät hitaammin vaikka tuuli pöllyttäisi jäistä lunta suoraan naamaan. Arvostan teitä, kiitos!
Jatketaan kouluaiheesta eli hui me kaikki -98 haetaan siis lukioon ja äää halutaan Kallioon ja aina kun joku alkaa puhuu jotain hakemisest, meen aina ihan paniikkiin, koska se vaan on mun unelma ja en pidä muista vaihtoehdoista läheskään yhtä paljon. Että wish me luck ja kaikkille benjiläisille myös! <3
Mul oli tänää ilmasuu ja vaik mä siit pidänki, niin mikään ei jotenkaa tunnu niin ihmeelliselt ku teijän kaa rakkaat benjit , joten huomen Are you ready to räjäyttää whole mesta!! Wihii oon innoissani, nähää

Veera

Lesboista mainoksia!

Heippodei kaikille (: mun wuki kirjotella tänne jotain. Toivottavasti ymmärrätte tästä jotakin on vähä väsy isoskoulutusviikonlopun jäljiltä :) tosiaan viime viikon tiistaina treeneissä tehtiin tai oikeestaan mietittiin parisuhdetta ja tehtiin siitä kohtauksia sekä saatiin avuks erilaisia teemoja. Meijän ryhmän teema oli mainos, joten me onnistuttiin kehittelee ostoskanavan mainos siitä kuinka ostaa lesbo. Heheh! Se oli varmasti näkemisen arvosta :D tehtiin myös eri ryhmissä kohtaus ruokapöydässä ja siinä oli ikään ku ideana se että ruokapöydässä olevilla ihmisillä oli joku salaisuus jota kaikki ruokapöydässä istujat eivät tienneet. Meijän ryhmällä oli niin että mä ja Oona N. oltiin siskokset, jotka  diilas huumeita ja tästä syntyi hyvin hyvin hyvin jännittävä ruokapöytäkeskuskustelu. Ei malttais odotella taas ens viikon treenejä :D
Anteeks kovasti tälläsestä väsymyksellä väännetystä postauksesta... Ens viikolla saatte varmasti jotain huomattavasti lennokkaampaa. Tää kiittää ja kumartaa ja painuu nukkumaan :*

~Tinja