Tilaa teatterille

Teatteri Benjihyppy kävi alkuviikosta tarkastamassa kesän produktiolle suunniteltua esityspaikkaa ja sen lähiympäristöä! Hatunnosto ja ilmainen väliaikakahvi sille, joka tunnistaa maisemat.

Kesän näytelmän tekstikin alkaa olla loppusuoralla, ja harjoitukset alkavat pian. Pysykää kuulolla…

Ajatelkaa posetiivisesti

Yksi teatterin tekemisen taikaan liityvä koukku on siinä, että aina pääsee yllättymään, kuinka hassuja, dramaattisia, pieniä, synkkiä, sydämellisiä, syviä ja rakastettavia asioita – tässä nyt muutaman listatakseni – sitä pääsee käsittelemään. Ja mitä enemmän onnistuu yllättämään itsensä tekoprosessissa, sen varmemmin sitä on onnistunut tavoittamaan jotain olennaista. Yllättyminen voi johtua siitä, että on esittänyt tietyn kysymyksen, mutta saakin ihan toiseen asiaan vastauksen prosessin myötä. Tai ihan vaan siitä, että keksii niin hassun kysymyksen (ne ovat usein ne parhaat). Miltä kuulostaa tämän päivän suomalainen keskiluokka? Tai heidän asuinalueensa? Entä minkälainen on hattaran oma sisäinen ääni? Onko tivolilla sielu? Onko se Pelle Hermannin tunnusmusiikki loputtomana luuppina kymmenkertaisesti hidastettuna? Vai telttakankaan lepatus tuulessa?

Ääntä kohti. Tuntematonta kohti. Esitystä kohti.

Tässä vielä joitain fiilistelypaloja äänisuunnittelijan tajunnanvirrasta:

https://www.youtube.com/watch?v=iW3OJw8OBSQ

https://www.youtube.com/watch?v=IZWp5uwjW4Y&list=PL_1Lftdl6v3H0c8lGmA03UgLs-aw9nvj1

https://www.youtube.com/watch?v=CvdC5RUpn90&list=PL_1Lftdl6v3H0c8lGmA03UgLs-aw9nvj1

-Juhani

Kuvaavaa?

Elämme jännittäviä aikoja. Tiedän suurinpiirtein mitä näytelmässämme tapahtuua. Tiedän tapahtumat.






Tiedän roolihahmojen mahdollisen lukumäärän. Tiedän jotakin tyylilajista. En tiedä onko se lopullinen. Lähes puolentoista kuukauden päästä on ensi-ilta. Perustilanne sanoisin.








En tiedä esiintymispaikkaa.





Minusta upeinta, ihaninta ja taiteellisesti mieltä kiihottavinta tässä ryhmässämme on etten tosiaan tiedä. Ja että me voidaan olla yhdessä sen epätietoisuuden äärellä.

Sitä tämä työ välillä on. Hyppää sen benjihypyn vaikkei tiedä onko naru kiinni vai ei. Hitsi sentään että ollaan valittu hieno nimi teatterillemme.

En ole huolissani.




Harjoitusaikaa meillä on runsain mitoin, ehkä jopa enemmän kuin viime vuonna VNB:tä tehdessämme. Nyt minä vain odotan, että saan plarin käteen, että saan, että saamme upota.

Odotan myös sitä, että pääsemme ohjausryhmän kanssa yhdessä pohtimaan juttua. Ohjaaminen on usein yksinäistä, ja sen tavallaan täytyykin olla.

Pääni on siis vielä aika tyhjä.

Siksi katselen kuvia. Ja valmistaudun sukellukseen.

Hat(t)aroin ajatuksin Eve

No huh huh kah!

Voi Jeskamandeera! Mulla on ollut koko viikko niin kiire, etten päässyt Tiistaina, eli siis tänään treeneihimme. Myöskään Torstaina ei välttämättä ole treenejä, joten tuntuu tosi tyhjältä, koska ei pääse leikkimään. Luotan kuitenkin kovasti ohjaajaamme Eveliinaan ja siihen, että torstaina pitäisimme treenit. Jos emme kuitenkaan niitä pidä, voin todeta vain, että: no huh huh kah, mihin tää maailma on menossa. Haluan vielä palata viime viikonloppuiseen teatterileiriimme ja nautiskella täysin siemauksin sen aiheuttamista kokemuksista ja muistoista. Joten niinpä nyt avaan hieman vielä viime viikonloppuista. Haluan kertoa kaikille ihanille lukioillemme, että leirillä olessamme pelasimme paljon erilaisia pelejä ja urheilimme, sekä TIETYSTI leikimme ja heittääydyimme impron maailmaan. En ole vielä itse sulatanut kaikkea sitä mitä sain leiristä irti, ja sen takia kertomani asiat jäävät näin pinnalliseksi.

Tässä vielä leiriviikonloppumme Top5 sanaa:

Hiljaa!
Perkele!
Hei me heilutaan taas!
Ihana!
Byääääääääh...................

ps. leirillämme kaikui myös Tina Turnerin unohtumattomat klassikot, ja nyt lainaten yhtä näistä haluan kutsua jokaisen katsomaan kesällä tulvevaa produktiotamme joka on luonteeltaan "Simply the Best"

-Arthur-

Matkan kesto 47h 15min

Teatteri Benjihyppy on palannut intensiiviviikonlopulta Östersundomista. Palannut, ei palautunut. Väsyttää ja pää on raskas. Hankala yrittää muistaa ja ajatella kaikkea, mitä tähän lyhyeen, alle kahteen vuorokauteen on mahtunut ja sisältynyt.

Me ollaan syöty ja vietetty aikaa, mutta ennen kaikkea me ollaan tehty teatteria. Työstetty omia soolojamme, improvisaatiota, musiikkia, dramaturgiaa, liikettä ja tilaa. Ja meillä on kerrankin ollut aikaa keskittyä, pysähtyä, jos jokin aihe sitä vaatii ja työstää eteenpäin.

Tilaa. Juosta, hikoilla, levittäytä tai sitten ahtautua samaan pieneen käytävään pelkäämään pimeää. Uskomatonta, miten uusi, suurempi harjoitustila luo niin mahtavat puitteet tehdä potenssiin kymmenen. Ulkona hiekkakentät, ja lenkkipolut ( herääminen aikaisemmin lenkille ei tuntunut aluksi niin kivalta ajatukselta, kun takana on alle 5 tuntia unta ) ja metsät olivat mahtavuutta ja jostain syystä sade vain paransi asiaa. Me tarvittiin hapekasta ilmaa, siinä vaiheessa kun on pakko haukkoa kyyneleiltä tai naurulta ilmaa.

Ennen kaikkea oli hienoa olla tuossa kuplassa juuri näiden ihmisten kanssa. Luottamus ja avoimuus näkyy niin monella tavalla. Pallopelissä tapetaan täysillä, liikeharjoituksessa kun meidän täytyy olla silmät kiinni en edes ajattele huijaavani, ja avaavani silmiä, koska tiedän, että Ansku on siinä ja sanoo jos törmään. Soolo tehtävissä saamme toisemme nestehukan partaalle ja uskallan itkeä ja jakaa. Näytämme pahan allergiareaktion saaneilta, ja se on mahtavaa. Harvan kanssa kokee kaikki mahdolliset tunnetilat, olivat ne sitten näyteltyjä tai aidosti, oikeasti sydämestä tulevia. Ja harva ottaa tuon kaiken vastaan ja antaa takaisin samalla mitalla.


Näyttää vahvasti siltä, että mulla on kunnia saada olla osa helvetinmoisenhienoa kesäteatteri -esitystä. Tulkaa jooko tekin todistamaan, ehkä te näette palan siitä, mitä mä sain todistaa 47 tunnin ja 15 minuutin aikana!

Sara

Hups onks meil treenit?

Heräsin just kolmen tunnin päikkäreilt. Haaaa väsyttää (kuvitelkaa et venyttelen väsyneesti vihreällä sohvalla yläkerran olohuoneessa...rauha). Mutta ei ei nythän on treenit!!! Unohdin tai no en sittenkään. Olen ollut koko viikon kuumeessa ja yskässä. Nenä vaan vuotaa ja muistuttaa siitä että ehei et ole lähdössä nyt minnekään treenaamaan, vaikka Jani Toivola olisi tulossa treeneihin. Niin mutta kun hän tuli. En yhtään tiiä mitä he ovat tehneet tänää, mutta toivottavasti joku kertois ja kirjoittais tänne siitä ja treeneistä ylipäänsä.
Mulla on tässä vieressäni vihreää minttuteetä ja YouTube auki, josta kuuntelen rauhallisia, ehk vähän surullisiakin biisejä, jotka koskettaa varsinkin näin kuumepöpperössä. Ja tietenkin runsaasti nenäliinoja.
"Aaatshiuu!!"
"Terveydeksi"
"Kiitos"
Tätä tää on ollut koko viikko. Mutta hope not huomen ku Sara täyttää 18 VUOTTA, sillon juhlitaan ku ees meist näyttelijöist yks on täysikänen. Onnee jo etukäteen Sara! <3 Hih ja sanon tähän et mä oon tasan kaks vuotta ja yhen päivän Saraa nuorempi, kosk mulla on lauantain sweet sixteen!!
Mutta ehkä mä vaan meen nyt takasi vällyjen alle, öitä <3
"Cus I can´t stop loving you,
no I can´t stop loving you,
no I won´t stop loving you,
Why should I?"


~ Veera

Pokkeuksellista

Tänään oli ehkä kaikkein poikkeuksellisimmat treenit ikinä! Tiistain treenit peruttu. Siis mitä?! Uskomatonta! Maanantaiksi pitäisi kuitenkin saada koottua performanssi. Lopputulos: Jonna tulee kuumehoureissaan avaamaan meille oven, ja treenaamassa ovat ainoastaan Nana ja Suvi. Performanssiin osallistuu näillä näkymin vain kolme benjiläistä, ja Ahti makaa kotona sairaana. Ei siinä muuta. Kasa säkkituoleja, suklaata sekä kynä ja paperi. Pari viestiä sinne tänne ja performanssin runko valmiina. Lopuksi oli vielä nostalgista muistelua sekä syvällisiä ajatuksia näyttelemisestä ja Turkasta.
 Lyhyt postaus. Kiitos :P

-Nana