Lisää kuvia treeneistä

Enää neljä päivää ensi-iltaan! Sen kunniaksi pieni kuvapläjäys aurinkoisista harjoituksista. Muina päivinä onkin sitten melkeinpä satanut, viimeksi eilen vedettiin läpimeno ja treenit hyytävässä kaatosateessa. Mutta se ei menoa haittaa, me puurretaan säässä kuin säässä kohti tiistain ensi-iltaa. 

Tällaisen muodostelman aikaansaaminen vaatii yllättävän paljon harjoittelua...

Klovnin elämä on rankkaa.

Ohjaajat työssään.

Kun treenaa kuusi päivää viikossa puoli päivää ulkona, kehittyy nopeasti intohimoinen suhde retkiruokaan. Salaatit, keksit ja jugurtit, kaikki kelpaa. Ja kuten kuvista näkyy, niitä todella himoitaan… :D

Tämän pienen esimaun jälkeen toivotan kaikki tervetulleiksi katsomaan, mitä me ollaan saatu aikaan! Muistakaa varata lippunne pian!

-Suvi

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa

                                                                  Musaharjoittelua

                                  Pyörät auttaa huimasti esim. kun vessatauoille kävelee muuten 10 minuuttia

                                        Visutiimi, eiku siis nykyinen skenotiimi mietiskelemässä

                                                                Kohtausharjoittelua

                                     Ja aina yhtä iloinen ohjaustiimi sadesäähän varustautuneena:)

Tomorrow is this time

Tosiaan heheh jaa niin suurimmalla osalla meijän ryhmästä on ollu ysiluokan loppu ja päättärit eilen, mutta ei mitään hätää me ollaan kaikki ihan kunnossa ja ollaan valmiita huomenna alkavaa teatteritreenirupeamaa varten!!  Joten todellakin huomenna klo. 14.00 visuryhmä (puvustus, lavastus ylipäätään visuaalisuuteen keskittyvä) on pakilassa juuhuu :D. Kaks viikkoa ois sitte aikaa enskariin ja no ollaan me ihan hyvässä vaiheessa mutta onhan tässä vielä ihan mukavasti puuhattavaa! Nii ja kaks viikkoa siihen kun me nyt ysiltä päässeet saadaan tietää mihin me joudutaan! Tää on muuten aika vapauttavaa että me ollaan nyt kaks viikkoa niinku "ei mitään -ihmisiä" koska me ei olla peruskoululaisia, ei yläasteelaisia, ei ysiluokkalaisia, eikä myöskään vielä lukiolaisia! Mikäköhän meitä kaikki oikee ottaa sitte ens syksynä apua! Mut nyt ois kyllä mahtava jos osais elää hetkessä eikä murehtia tulevia! Joten yrittäkäämme elää hetkessä ja elellä teatteria!

https://m.youtube.com/watch?v=iEPTlhBmwRg

~ Tinja, joka on kovin väsynyt ja tämän takia pahoillaan tekstin sekavuudesta...

HUOMIO HUOMIO!!

Brummer–Kaatonen–Saijets–Tiisala–Tujula–Vaittinen–Wuolijoki:
HATTARAT SULAA AURINGOSSA 


”Ei tää oo teineilyä, tää on aikuistumista. Koska aikuistuminenhan on sitä, että kohtaa pelkojaan ja sit voittaa ne.”


15–18-vuotiaista nuorista koostuva Teatteri Benjihyppy esittää kesäkuussa Länsi-Pakilassa ryhmän jäsenten itse kirjoittaman näytelmän Hattarat sulaa auringossa. Näytelmä sijoittuu huvipuiston kupeessa sijaitsevaan omakotitalolähiöön, jossa on kaikki päällisin puolin hyvin. Niin nuoremmilla kuin vanhemmillakin asukkailla tuntuu kuitenkin olevan vaikeuksia elää paahtavan auringon ja puoliksi syötyjen hattaroiden kuorruttamien pensasaitojen keskellä. Maailmanpyörä pyörii vääjäämätöntä rataansa, eikä kukaan osaa sanoa, millä hetkellä nuoruuden ahdistus ja rakkaushuolet muuttuvat vanhuuden katkeruudeksi ja yksinäisyydeksi. 

Hattarat sulaa auringossa on mustan huumorin sävyttämä, nuorten omista kokemuksista ja havainnoista kumpuavien tarinoiden mosaiikki. Se on aikuisuuden kynnyksellä olevien ihmisten piirtämä kuva maailmasta, itsestään ja aikuisista. Nuoret osallistuvat kirjoittamisen ja näyttelemisen lisäksi myös esityksen ohjaamiseen sekä visuaalisen ja äänellisen ilmeen luomiseen.
Esitys toteutetaan paikkalähtöisesti Länsi-Pakilan alueella. Ennen esitystä kokoonnutaan Pakilan yläasteella.

Teatteri Benjihyppy on Kansallisteatterin nuorten ilmaisutaitoryhmän Vähän niinku benjihyppy -produktiosta (2012–13) alkunsa saanut, nykyään itsenäinen ammattijohtoinen harrastajateatteri. Sen tavoitteena on osallistaa nuoria tavallista laajemmin teatteriesityksen tekemisen eri osa-alueisiin, antaen heille laajaa vastuuta esitysten taiteellisesta sisällöstä. Ryhmän toimintaa vetää neljä teatterin eri osa-alueiden ammattilaista. 


”Mä voin ottaa sua kädestä. Ehkä sun äiti tekee aina niin. Puristaa niin lujaa ettet voi luulla olevas yksin.” 


Ensi-ilta:
ti 17.6.2014 klo 19


Muut esitykset (klo 19, ellei toisin mainita):
ke 18.6., to 19.6., ti 24.6., ke 25.6., to 26.6., pe 27.6. ja su 29.6. (klo 14 ja 19)


Liput:
5 e


Varaukset:
teatteribenjihyppy@gmail.com


Työryhmä:
Veera Anttila, Ahti Brummer, Juho Gröndahl, Eveliina Heinonen, Annamaria Kaatonen, Jonna Kuittinen, Tinja Nerkko, Oona Niemi, Arthur Rinne, Pyry Ruotimo, Juhani Saari, Nana Saijets, Nella Siilasmaa, Suvi Tiisala, Johanna Tujula, Sara Vaittinen ja Oona Wuolijoki 

www.teatteribenjihyppy.fi

Tilaa teatterille

Teatteri Benjihyppy kävi alkuviikosta tarkastamassa kesän produktiolle suunniteltua esityspaikkaa ja sen lähiympäristöä! Hatunnosto ja ilmainen väliaikakahvi sille, joka tunnistaa maisemat.

Kesän näytelmän tekstikin alkaa olla loppusuoralla, ja harjoitukset alkavat pian. Pysykää kuulolla…

Ajatelkaa posetiivisesti

Yksi teatterin tekemisen taikaan liityvä koukku on siinä, että aina pääsee yllättymään, kuinka hassuja, dramaattisia, pieniä, synkkiä, sydämellisiä, syviä ja rakastettavia asioita – tässä nyt muutaman listatakseni – sitä pääsee käsittelemään. Ja mitä enemmän onnistuu yllättämään itsensä tekoprosessissa, sen varmemmin sitä on onnistunut tavoittamaan jotain olennaista. Yllättyminen voi johtua siitä, että on esittänyt tietyn kysymyksen, mutta saakin ihan toiseen asiaan vastauksen prosessin myötä. Tai ihan vaan siitä, että keksii niin hassun kysymyksen (ne ovat usein ne parhaat). Miltä kuulostaa tämän päivän suomalainen keskiluokka? Tai heidän asuinalueensa? Entä minkälainen on hattaran oma sisäinen ääni? Onko tivolilla sielu? Onko se Pelle Hermannin tunnusmusiikki loputtomana luuppina kymmenkertaisesti hidastettuna? Vai telttakankaan lepatus tuulessa?

Ääntä kohti. Tuntematonta kohti. Esitystä kohti.

Tässä vielä joitain fiilistelypaloja äänisuunnittelijan tajunnanvirrasta:

https://www.youtube.com/watch?v=iW3OJw8OBSQ

https://www.youtube.com/watch?v=IZWp5uwjW4Y&list=PL_1Lftdl6v3H0c8lGmA03UgLs-aw9nvj1

https://www.youtube.com/watch?v=CvdC5RUpn90&list=PL_1Lftdl6v3H0c8lGmA03UgLs-aw9nvj1

-Juhani

Kuvaavaa?

Elämme jännittäviä aikoja. Tiedän suurinpiirtein mitä näytelmässämme tapahtuua. Tiedän tapahtumat.






Tiedän roolihahmojen mahdollisen lukumäärän. Tiedän jotakin tyylilajista. En tiedä onko se lopullinen. Lähes puolentoista kuukauden päästä on ensi-ilta. Perustilanne sanoisin.








En tiedä esiintymispaikkaa.





Minusta upeinta, ihaninta ja taiteellisesti mieltä kiihottavinta tässä ryhmässämme on etten tosiaan tiedä. Ja että me voidaan olla yhdessä sen epätietoisuuden äärellä.

Sitä tämä työ välillä on. Hyppää sen benjihypyn vaikkei tiedä onko naru kiinni vai ei. Hitsi sentään että ollaan valittu hieno nimi teatterillemme.

En ole huolissani.




Harjoitusaikaa meillä on runsain mitoin, ehkä jopa enemmän kuin viime vuonna VNB:tä tehdessämme. Nyt minä vain odotan, että saan plarin käteen, että saan, että saamme upota.

Odotan myös sitä, että pääsemme ohjausryhmän kanssa yhdessä pohtimaan juttua. Ohjaaminen on usein yksinäistä, ja sen tavallaan täytyykin olla.

Pääni on siis vielä aika tyhjä.

Siksi katselen kuvia. Ja valmistaudun sukellukseen.

Hat(t)aroin ajatuksin Eve