Kaikkea sitä ehtii tapahtua kahdessa vuorokaudessa. Vietimme toista ja viimeistä treenileiriämme Östersundomissa tänä viikonloppuna, vältelty on oikean elämän velvollisuuksia, kunnollisia unirytmejä ja järkevää ajanhallintaa.
Kaikkea sitä ehtii. On otettu pirun hienoja promokuvia, niin hienoja että melkein itketti ensembleni silmäämiellyttävyys, on läträtty glitterillä ja opeteltu meikkaamista ja venäjää. Sain jopa aamulla muutaman ihmisen heräämään lenkille! On tanssittu ja hierottu, välillä jopa omasta vapaasta tahdosta.
Sitten on myös monta kertaa hierottu otsaa kun yhtään järkevää ajatusta ei tule ulos suusta kun muut odottavat kysyvästi ohjeita. Kerran meni hermot, pari kertaa laulut olivat epävireisiä ja vahingossa potkaisin Lassea mahaan. Ahti piru vie myös toi sellaiset kuusi kiloa karkkia tuomaan ällönmakean maun suihimme.
MUTTA
Kahden vuorokauden aikana on ollut huikeita hetkiä kun haluaisi huutaa kirosanoja onnesta ja ylpeydestä toisten oivaltaessa ja loistaessa. On tanssittu pimeässä kun hetki on niin hyvä ettei halua läsäyttää tunnelmaa käymällä kuivaa tekniikkaa läpi. Itkin ainakin neljä kertaa, kerran koska käskettiin. Kaksi vuorokautta myös hienosti todistaa että jos fiilis ja motivaatio naksahtavat niks naks yhteen voi toisen näytöksen saada kasaan muutamassa tunnissa ja lopputuloksesta voi olla ylpeä. Saimme yhdistyksemme kaksi uutta perheenjäsentä.
Kahdessa vuorokaudessa on hyvä nukkua se kuusi tuntia ja käyttää muu aika prosessointiin, oivaltamiseen ja aivan pikkuruisen perseilyyn. Homma toimii kun joku kokkaa sillä aikaa kun toiset treenaa ja ruokapöytään mahtuu sulavasti 12 henkeä.
Tämä oli yleinen tunnelmapostaus, tämä oli tietoinen velvollisuuksienvälttelypostaus. Tulevaisuudessa kirjoitan jotakin informatiivisempaa. Nyt juuri olen kuitenkin vain todella rakastunut tähän työryhmään joka päivä päivältä todistaa minulle että "Me voidaan mennä pidemmälle. Ei tämä ole raja."
Neljä viikkoa ensi-iltaan. Kuukausi ensi-iltaan. Eikä pelota.
Sara, ohjaaja
sunnuntai 3. huhtikuuta 2016
torstai 31. maaliskuuta 2016
Jännittäviä aikoja
NONI NYT MENNÄÄ!
Nyt on aika painaa duunia, upottaa työtä, uhrata aikaa. Kuukausi enskaan ja vauhti on kova! Viikonloppuna otetaan ensimmäiset promokuvat suunnitelmien mukaan ja muutenkin treenataan koko kolme päivää täyttä vauhtia! Nana vetää meille tanssitreenejä, Sara teatterii ja Suvi musiikkia. Benjihypyn pyhä kolminaisuus siis rullaa!
Vähän aikaa sitten tulivat meidän esitysten liput myyntiin! Varaa nyt lähettämällä viesti osoitteeseen: teatteribenjihyppy@gmail.com , nämä menevät nopeasti. Voin myös tässä käsi sydämellä vannoa, ettet tule pettymään. Tästä on tulossa jotain todella hienoa.
-Ahti
perjantai 25. maaliskuuta 2016
Pääsiäistunnelmia
Tänään vietimme pitkäperjantaita Lokki-treenien merkeissä. Oli aivan upea päivä. Päivä sisälsi mm.
vatsalihastreeniä, improilua ja hyvää ruokaa. Oli ihanaa saada omat ajatukset pois tulevan keskiviikon psykan ylppäreistä ja olla vaan hetkessä.
Viime viikolla saimme yksilöpalautetta ja älysin että vaikka olenkin jo astunut mukavuusalueeni ulkopuolelle niin on aika mennä pidemmälle.Nyt on aika kokeilla,hylätä ja tehdä päätöksiä, kokea erilaisia tunteita niin huonoja kuin hyviä. Kaikista upeinta on se että me teemme tämän yhdessä!
Hyvää Pääsiäistä syökää paljon suklaata! :)
- Johanna
vatsalihastreeniä, improilua ja hyvää ruokaa. Oli ihanaa saada omat ajatukset pois tulevan keskiviikon psykan ylppäreistä ja olla vaan hetkessä.
Viime viikolla saimme yksilöpalautetta ja älysin että vaikka olenkin jo astunut mukavuusalueeni ulkopuolelle niin on aika mennä pidemmälle.Nyt on aika kokeilla,hylätä ja tehdä päätöksiä, kokea erilaisia tunteita niin huonoja kuin hyviä. Kaikista upeinta on se että me teemme tämän yhdessä!
Hyvää Pääsiäistä syökää paljon suklaata! :)
- Johanna
sunnuntai 20. maaliskuuta 2016
UUDET TUULET JA KUJEET!
Jejjejee uusi viikko tuotoksemme kanssa lähti käyntiin odottavaisin tunnelmin, kun ohjaajamme Sara päätti pistää touhun aivan päälaelleen! No ei nyt sentään aivan, mutta saimme tietää, että Lokkiamme kutsuvat nyt uudet tuulet ja lopputulema tulee olemaan erilainen mitä tähän asti on sen järkeilty olevan! HUI!
Saimme ohjeet keskiviikon aamureenejä varten direktööriltämme Saralta, kun hän ei valitettavasti kyennyt saapumaan paikalle. Osallistumisprosentti tuona kyseisenä aamuna oli ehkä pikkusen heikko, mutta sitäkin tuotteliaampi! Mm. Kävimme läpi unen logiikkaa ja omakohtaisia unikokemuksia, joita varmasti tullaan vielä hyödyntämään kohtauksissa!
Torstain reeneissä olikin sitten aivan toisenlaiset piipussa ja silloin pääsimme myös näyttämään Saralle kohtauksen, jonka olimme keskiikkona tehneet! HÄN AIVAN HÄKELTYI! Treenien lopussa päästiin oikein kunnolla vauhtiin ns. myllytyksen merkeissä. Pipeiltä ei säästytty, sillä ainakin omat varpaani saivat hankaushaavoja ja pari kuhmua löytyy päästä!
Perjantain ja torstain reenien yhteydessä jokainen sai kauan toivotun palautteen!! Itselle ainakin siitä jäi todella hyvä fiilis ja uskon, että myös muut saivat mielenrauhan monelle päätä painaneelle asialle!
Muistakaa laittaa rairuohot kypsyy! Ps. Veeralle paranemisia!
- Lasse Viitamäki
Jejjejee uusi viikko tuotoksemme kanssa lähti käyntiin odottavaisin tunnelmin, kun ohjaajamme Sara päätti pistää touhun aivan päälaelleen! No ei nyt sentään aivan, mutta saimme tietää, että Lokkiamme kutsuvat nyt uudet tuulet ja lopputulema tulee olemaan erilainen mitä tähän asti on sen järkeilty olevan! HUI!
Saimme ohjeet keskiviikon aamureenejä varten direktööriltämme Saralta, kun hän ei valitettavasti kyennyt saapumaan paikalle. Osallistumisprosentti tuona kyseisenä aamuna oli ehkä pikkusen heikko, mutta sitäkin tuotteliaampi! Mm. Kävimme läpi unen logiikkaa ja omakohtaisia unikokemuksia, joita varmasti tullaan vielä hyödyntämään kohtauksissa!
Torstain reeneissä olikin sitten aivan toisenlaiset piipussa ja silloin pääsimme myös näyttämään Saralle kohtauksen, jonka olimme keskiikkona tehneet! HÄN AIVAN HÄKELTYI! Treenien lopussa päästiin oikein kunnolla vauhtiin ns. myllytyksen merkeissä. Pipeiltä ei säästytty, sillä ainakin omat varpaani saivat hankaushaavoja ja pari kuhmua löytyy päästä!
Perjantain ja torstain reenien yhteydessä jokainen sai kauan toivotun palautteen!! Itselle ainakin siitä jäi todella hyvä fiilis ja uskon, että myös muut saivat mielenrauhan monelle päätä painaneelle asialle!
Muistakaa laittaa rairuohot kypsyy! Ps. Veeralle paranemisia!
- Lasse Viitamäki
lauantai 12. maaliskuuta 2016
Kalossit on lyhytvartiset kumisaappaat
Joo elikkäs nyt lähtis toi alkulämppä viel ennen läpimenoa!
Yks roikkuu pää alaspäin puolapuissa, joku pärryyttää ku pikkuauto. Sit huoneen poikki menee tuplahyppykäsilläseisontakierähdys. Teen kyykkyjä. Tarkkailen ympäristöä, sillä milloin tahansa sen voi keskeyttää Tina Turneria imitoiva tanssishow. Joku on ehtiny vetää jo ihan liikaa vatsalihaksia.
Hymyilyttää ku katon sitä sekoilua.
Sit on sen läpärin aika. En nyt kommentoi muuta siitä ku, että hymyilytti. Hymyilytti liikaa, hymy tuli välillä yllättäen. Hymyä yritettiin peittää. Hymyilin ku hullu.
Hymyilin väärissä kohdissa sekä lavalla, että kohtauksia seuratessani. Ku monikaan kohtaus ei käsittele mitään hilpeetä hetkeä, joka sais kokemaan iloa. Hymyilin, koska näin ystäviäni näyttelemässä. Hymy vaan ylty, kun ystäväni olivat jopa todella taidokkaita. Pitkä pätkä tekstiä vaan tuli ja ymmärsin jopa mitä se teksti halusi kertoa ja mikä oli homman nimi kohtauksessa.
Lokki on sellanen, että toi edellä mainittu ei käy ihan käden käänteessä. Ne replat ei oo sellasta ku me keskenään puhutaan tai tää mitä mä kirjotan. Se kieli on vanhempaa. Aluks aattelin, et enhän mä saa tästä mitää selvää, en mä tajuu et mistä noi puhuu. Mut nyt ku sen plarin on avannu useemman kerran ja kuunnellu ja havainnoinu kohtauksia (ja muutaman googletuksen jälkeen), se maailma tuntuu tosi selkeeltä. Ja niinku nyt viime läpimenon jälkeen tuli puheeks, että kaikki noi tilanteet on varmasti tuttuja omasta elämästä. No onhan ne. Kyllä mä kehotan rakasta ihmistä laittamaan kunnon kengät sadesäällä, ettei varpaat kastu. Enhän mä halua, että toiselle tulee surku kun varpaat on märät. Mun hahmo nyt vaan puhuu kalosseista ja kosteasta ilmasta.
Yks haastava juttu tässä näytelmässä on myös se, että jokaisella hahmolla on ne pari muuta hahmoa, joiden kanssa ne pääasiassa on tekemisissä. Mut sitte on kohtauksia, missä nää kaikki hahmot on yhtäaikaa samassa tilassa. Kaikki henkilöt siis tietää toisensa. Mut käsikirjotuksessa ei oo suoraan sanottu, että mikä on kenenkin suhde toisiinsa. Se on pitäny bongata rivien välistä ja alkaa ite hahmottamaan sitä roolihahmon suhtautumista toisiin. Et jos se oma hahmo jättää toisen huomioimatta, niin mun täytyy tiedostaa, että miks se tekee niin. Kyllä se katsoja sen sieltä huomaa, jos tommosta pientä vivahdetta ei siellä ole. Se on kieltämättä haastavaa.
Mut se tässä mua kiehtookin. Kaikkea ei oo valmiiks pöytään katettu. Se on niin itsestä kiinni kuinka syvälle tätä vie. On jännittävää näin 18-vuotiaana päästä syventymään reilu nelikymppisen naisen rakkausailahteluihin. Naisen, joka ehkä haluaisi olla vielä ikäiseni.
-Ansku
Yks roikkuu pää alaspäin puolapuissa, joku pärryyttää ku pikkuauto. Sit huoneen poikki menee tuplahyppykäsilläseisontakierähdys. Teen kyykkyjä. Tarkkailen ympäristöä, sillä milloin tahansa sen voi keskeyttää Tina Turneria imitoiva tanssishow. Joku on ehtiny vetää jo ihan liikaa vatsalihaksia.
Hymyilyttää ku katon sitä sekoilua.
Sit on sen läpärin aika. En nyt kommentoi muuta siitä ku, että hymyilytti. Hymyilytti liikaa, hymy tuli välillä yllättäen. Hymyä yritettiin peittää. Hymyilin ku hullu.
Hymyilin väärissä kohdissa sekä lavalla, että kohtauksia seuratessani. Ku monikaan kohtaus ei käsittele mitään hilpeetä hetkeä, joka sais kokemaan iloa. Hymyilin, koska näin ystäviäni näyttelemässä. Hymy vaan ylty, kun ystäväni olivat jopa todella taidokkaita. Pitkä pätkä tekstiä vaan tuli ja ymmärsin jopa mitä se teksti halusi kertoa ja mikä oli homman nimi kohtauksessa.
Lokki on sellanen, että toi edellä mainittu ei käy ihan käden käänteessä. Ne replat ei oo sellasta ku me keskenään puhutaan tai tää mitä mä kirjotan. Se kieli on vanhempaa. Aluks aattelin, et enhän mä saa tästä mitää selvää, en mä tajuu et mistä noi puhuu. Mut nyt ku sen plarin on avannu useemman kerran ja kuunnellu ja havainnoinu kohtauksia (ja muutaman googletuksen jälkeen), se maailma tuntuu tosi selkeeltä. Ja niinku nyt viime läpimenon jälkeen tuli puheeks, että kaikki noi tilanteet on varmasti tuttuja omasta elämästä. No onhan ne. Kyllä mä kehotan rakasta ihmistä laittamaan kunnon kengät sadesäällä, ettei varpaat kastu. Enhän mä halua, että toiselle tulee surku kun varpaat on märät. Mun hahmo nyt vaan puhuu kalosseista ja kosteasta ilmasta.
Yks haastava juttu tässä näytelmässä on myös se, että jokaisella hahmolla on ne pari muuta hahmoa, joiden kanssa ne pääasiassa on tekemisissä. Mut sitte on kohtauksia, missä nää kaikki hahmot on yhtäaikaa samassa tilassa. Kaikki henkilöt siis tietää toisensa. Mut käsikirjotuksessa ei oo suoraan sanottu, että mikä on kenenkin suhde toisiinsa. Se on pitäny bongata rivien välistä ja alkaa ite hahmottamaan sitä roolihahmon suhtautumista toisiin. Et jos se oma hahmo jättää toisen huomioimatta, niin mun täytyy tiedostaa, että miks se tekee niin. Kyllä se katsoja sen sieltä huomaa, jos tommosta pientä vivahdetta ei siellä ole. Se on kieltämättä haastavaa.
Mut se tässä mua kiehtookin. Kaikkea ei oo valmiiks pöytään katettu. Se on niin itsestä kiinni kuinka syvälle tätä vie. On jännittävää näin 18-vuotiaana päästä syventymään reilu nelikymppisen naisen rakkausailahteluihin. Naisen, joka ehkä haluaisi olla vielä ikäiseni.
-Ansku
torstai 3. maaliskuuta 2016
Onnittelut onnesta! -Salvador
Loma loppui, mutta paluu onnellisen optimistiseen arkeen paluu tuntui jotenkin hienolta. Syy siihen oli aluksi taianomaisen tuntematon, koska lomalla viihdyin. Sitten tajusin sen valkean vastauksen; podin tekemisenpuutetta. Lomalla olin ns." kyllästynyt shamppanjan juomiseen" ja kaipuu teatteriin oli railakkaasti kasvanut termosfääreihin.
Onnekseni tänään parasta bestiä tapahtui. (3.3.2k16)
Teatteri-treenit tekivät tänään todellista taikaa. Kollegat nauroivat, ohjaaja nauroi, minä nauroin. Kalusimme ensimmäisen näytöksen onnistuneimmin tähän asti läpi ja tanssikin sujui kuin tanssi. Lasse oli myös palannut Miamista. Yhdennäköisyyttä ei juurikaan tämän herran kanssa löytynyt hänen ainutlaatuisen kultarusketuksen ansiosta, mutta yhteinen hiki virtasi sitäkin lipevämmin! Toivottavasti bronssit pinnassa pysyisi pitkään!
Oma fiilismittari rikkoo ennätyslukemia hyvän puolella ja Lokin siivet eivät ole siipirikkoutuneet, fuck yeah! Tässä vielä muutamia tunnelmia.jpg >>>
-Salvador
 |
| Promo kuvauksissa |
 |
| Hyppää banaaniveneeseen! |
 |
| Twerk |
 |
| Miten olla söpö |
maanantai 22. helmikuuta 2016
Uuden ajan Benjihyppy!
"Me omistauduttiin rakkaudelle, ja yhdessä tehtiin jotain ikimuistoista. Kaikki se fiilis, mitä tää yhteinen kesä oli meihin tuonu, puhkes viimesessä näytöksessä. Sateen jälkeen huolimatta läpimäristä vaatteista ja levinneistä meikeistä leikkipuisto huoku iloa, onnellisuutta ja rakkautta. Sen vaan tuntee, kun koko porukka nauttii siitä, mitä ne tekee. Sitä tunnetta ei voi kuvailla sanoin. Se pitää ite kokea. Tunnetta ei ainoastaan vaistoa, vaan se syttyy myös itsessä. Mä sanoisin, että jos kerran elämässään saa kokea sen tunteen, saa siitä olla todella kiitollinen.
Kirjottaessani tätä postaust kännykkään kilahtaa viesti ja kyyneleet vierähtää. Syksyllä ryhmää koettaa suuri muutos, johon pitää vaan tottua. Nyt sitä ei osaa vielä käsittää. Se oli tavallaan tiedossa, mut ei sitä sit koskaan osannu oikeesti ajatella. Pitää kuitenki muistaa, että meillä on takana upeita muistoja ja onnistumisia. Vielä on kuitenki aikaa ja lopulta kaikki palaa tavalla tai toisella ennalleen."
Kirjotin ton edellisen noin puoltoista vuotta sitten, kolme viikkoo meiän viimesimmän näytelmän jälkeen. Ikinä en sitä tänne julkassu, ja jälkeen jäi vaan tyhjät kylmät sivut vailla uusia tekstejä. Se kesä oli onnellinen ja lapsellisen huoleton. Rakastettiin toisiamme niin paljon ku osattiin ja luvattiin, ettei mikään saa erottaa meitä.
Suuri muutos, josta tossa puhuin oli suuri, mut joku ihan muu sai aikaan tän hiljaisuuden. Rupes tuntuu siltä, et kasvettiin kaikki vähän erillemme. Meiltä puuttu se into, joka olis pitäny meiät kasassa. Tehtiin kaikkee pientä, opeteltiin monologeja, yritettiin kasata materiaalia. Tavotteellisuus puuttu. Kaikki rupes omilla tahoillaan tekemään vähän muuta; "elämään benjin ulkopuolista elämää". Toiset muissa teatteriproggiksissa, toiset tanssien, toiset urheillen. Se oli kaikille muutoksen aikaa.
Kun seuraava kesä tuli ja loppu, ei paljoon benjihypystä enää puhuttu. Me kuitenki ehittiin kasvaa loppukevään, kesän ja alkusyksyn aikana niin paljon, että ruvettiin ikävöimään yhdessä tekemistä. Osa myös uskals päästää irti ja lähtee tekemään omia juttuja silti pysyen osana ryhmän henkeä.
Heitettiin idea ilmaan uudesta produktiosta. Tällä kertaa valmiista tekstistä ja ilman ryhmän varsinaisia ammattilaisia. Eve, Juho, Jonna ja Juhani pysyy edelleen meiän rinnalla tukemassa, mut nyt tapahtuu vallanvaihto. Älkää ymmärtäkö väärin. Ketään ei oo syrjäytetty. Me ollaan vaan vihdoinkin lennetty pesästämme ja matkalla itsenäisyyteen.
Yksimielisesti päätettiin lähteä tekemään klassikkonäytelmää Saran ohjauksessa. Näytelmäks vauliutu Tsehovin Lokki. Lyhyellä varotusajalla lähdettin sopimaan harjoituksia, suoritettiin roolijako ja saatiin mukaan muutama vieraileva taiteilija. Vincent, Lasse ja Salvador liittyivät Benjihypyn vahvistusjoukkoihin pimenevän syksyn lopussa 2015. Nyt me ollaan matkalla kohti ensi-iltaa ja ollaan saatu takas se tekemisen palo, josta kaikki sai alkunsa. TSEHOVIN LOKKI TOUKOKUUSSA 2016!! Luvassa aivan jotain uutta! Pysykää kuulolla!
-Nana
Missä olemme olleet?
"Me omistauduttiin rakkaudelle, ja yhdessä tehtiin jotain ikimuistoista. Kaikki se fiilis, mitä tää yhteinen kesä oli meihin tuonu, puhkes viimesessä näytöksessä. Sateen jälkeen huolimatta läpimäristä vaatteista ja levinneistä meikeistä leikkipuisto huoku iloa, onnellisuutta ja rakkautta. Sen vaan tuntee, kun koko porukka nauttii siitä, mitä ne tekee. Sitä tunnetta ei voi kuvailla sanoin. Se pitää ite kokea. Tunnetta ei ainoastaan vaistoa, vaan se syttyy myös itsessä. Mä sanoisin, että jos kerran elämässään saa kokea sen tunteen, saa siitä olla todella kiitollinen.
Kirjottaessani tätä postaust kännykkään kilahtaa viesti ja kyyneleet vierähtää. Syksyllä ryhmää koettaa suuri muutos, johon pitää vaan tottua. Nyt sitä ei osaa vielä käsittää. Se oli tavallaan tiedossa, mut ei sitä sit koskaan osannu oikeesti ajatella. Pitää kuitenki muistaa, että meillä on takana upeita muistoja ja onnistumisia. Vielä on kuitenki aikaa ja lopulta kaikki palaa tavalla tai toisella ennalleen."
Kirjotin ton edellisen noin puoltoista vuotta sitten, kolme viikkoo meiän viimesimmän näytelmän jälkeen. Ikinä en sitä tänne julkassu, ja jälkeen jäi vaan tyhjät kylmät sivut vailla uusia tekstejä. Se kesä oli onnellinen ja lapsellisen huoleton. Rakastettiin toisiamme niin paljon ku osattiin ja luvattiin, ettei mikään saa erottaa meitä.
Suuri muutos, josta tossa puhuin oli suuri, mut joku ihan muu sai aikaan tän hiljaisuuden. Rupes tuntuu siltä, et kasvettiin kaikki vähän erillemme. Meiltä puuttu se into, joka olis pitäny meiät kasassa. Tehtiin kaikkee pientä, opeteltiin monologeja, yritettiin kasata materiaalia. Tavotteellisuus puuttu. Kaikki rupes omilla tahoillaan tekemään vähän muuta; "elämään benjin ulkopuolista elämää". Toiset muissa teatteriproggiksissa, toiset tanssien, toiset urheillen. Se oli kaikille muutoksen aikaa.
Kun seuraava kesä tuli ja loppu, ei paljoon benjihypystä enää puhuttu. Me kuitenki ehittiin kasvaa loppukevään, kesän ja alkusyksyn aikana niin paljon, että ruvettiin ikävöimään yhdessä tekemistä. Osa myös uskals päästää irti ja lähtee tekemään omia juttuja silti pysyen osana ryhmän henkeä.
Heitettiin idea ilmaan uudesta produktiosta. Tällä kertaa valmiista tekstistä ja ilman ryhmän varsinaisia ammattilaisia. Eve, Juho, Jonna ja Juhani pysyy edelleen meiän rinnalla tukemassa, mut nyt tapahtuu vallanvaihto. Älkää ymmärtäkö väärin. Ketään ei oo syrjäytetty. Me ollaan vaan vihdoinkin lennetty pesästämme ja matkalla itsenäisyyteen.
Yksimielisesti päätettiin lähteä tekemään klassikkonäytelmää Saran ohjauksessa. Näytelmäks vauliutu Tsehovin Lokki. Lyhyellä varotusajalla lähdettin sopimaan harjoituksia, suoritettiin roolijako ja saatiin mukaan muutama vieraileva taiteilija. Vincent, Lasse ja Salvador liittyivät Benjihypyn vahvistusjoukkoihin pimenevän syksyn lopussa 2015. Nyt me ollaan matkalla kohti ensi-iltaa ja ollaan saatu takas se tekemisen palo, josta kaikki sai alkunsa. TSEHOVIN LOKKI TOUKOKUUSSA 2016!! Luvassa aivan jotain uutta! Pysykää kuulolla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)