EDIT: Julisteen kuvaus, päivä 1

EDIT: Heh, esitykset on ohi ja proggis kuopattu, mutta silti löytyisi vaikka kuinka paljon kutkuttavaa, julkaisematonta materiaalia! Eihän se yhtään pahaa tee, jos jaetaan vähän, mitä kaikkea me Hattarat sulaa auringossa- esityksen eteen tehtiin. Tässä siis esiin kaivettu vanha postaus-luonnos promokuvauksista. Mä voin vakuutta teille, että kylmää oli!
Sara

Tää on mieletöntä: ollaan jo niin pitkällä, että voin kertoa jo täälläkin, että kuvattiin julistetta. Käsikirjoitus ja roolijako on jo molemmat selvillä, esiintymispaikka myös, samoin aikataulut. Paljon on vielä duunia jäljellä, lähinnä huimaa, kun ajattelee sitä työmäärää, mutta yksi kerrallaan me hoidetaan tehtäviä. Siten kaikki selviää ja selkiytyy, pikkuhiljaa. 

Yks näistä tehtävistä oli julisteen kuvaus. Mä yhtenä kolmesta ohjaajasta (tai yhtenä Eveliinan kahdesta assistentista) otin tän vastuulleni ja lopputuloksena löydän itseni seisomasta likomärkänä kolmatta tuntia keskellä peltoa. Sää ei ollut ihan optimaalinen, mutta ei se haitannut. Minä, Sara, Suvi ja meidän ihana kuvaaja Paula varustauduttiin kuvauspäivään näiden varusteiden avulla:

5 ämpäriä
4 pyyhettä
2 vilttiä
1 elmukelmurulla
10 sateenvarjoa
1 sadeviitta
2 sadetakkia
2 kurahousut
15 muovipussia
4 minigrip-pussia
5 paria sormikkaita
2 lapaset
3 huivia
1 suihkupullo
5 farkut
7 mekkoa
5 paitaa
1 rakennusteline koroke
1 talouspaperirulla
18 ämpäriä vettä = noin 285 litraa vettä
3 kumisaapaat
3 villapaitaa
1 pipo
6 sipsipussia
2 popcorn-pussia
2 kameraa
2 meikkipussia

Sara sankarillisesti seisoi kameran edessä mun ja Suvin kaataessa ja heittäessä litroittain jääkylmää vettä sen niskaan, vettävaluvana ja tärisevänä ja likomärissä kesämekoissa. Löysin itsestäni melko sadistisen ohjaajan, joka pistää näyttelijän heinäpeltoon ja heittää vettä sen päälle, kunnes se tärisee horkassa. 

Kolmen tunnin jälkeen päästiin saunaan lämmittelemään ja alettiin jo miettimään seuraavan päivän sekopäisyyksiä. Huomenna kameraan eteen astuvat nimittäin vielä Nana, Suvi ja Oona N ja sen jälkeen saadaankin se jo painoon ja jakoon.

Oona W

Tunnelmia fiiliksiä ajatuksia naurua

Neljäs esitys on nyt takana. Melkein puolet siis. Epäreilua, että kesäpäivät hupenevat samaa tahtia kuin (Mikon) kalja kaljapullosta. Vaikka välillä keho tuntuu ylikypsältä spagetilta, ni aina saa uutta puhtia siitä, että tietää kuinka ainutlaatusta tää on ja kesäkuun viimeinen päivä lähestyy.
 Tänään esitys ja esiintyminen oli jotenki erilaista. Meillä oli superhauskaa ja kohtaukset tuntu saavan uusia mausteita. Hahmoista nousee esiin uusia hulvattomia juttuja, ja mielenkiintoisia yllätyksiä. On hauskaa miten kaikki kehittyy ja oppii ja pystyy pelastaa tilanteita, jos sitä vaaditaan.
   Teatterista on tullu mulle yhtäkkii tosi tärkee. Tajuun et oon yhtäkkii omistautunu tähän tosi paljon, siks et tykkään näytellä ja tehä, mut erityisen paljon koska benjiläiset. Haluun harkkoihin tai esitykseen ku tiiän et nään jokaisen meistä. Tässä ryhmässä on jotain taikaa oikeesti. Täällä jokaista arvostetaan ja me puhalletaan niin paljon yhteen hiileen et se roihahtaa heti tuleen. Oikeesti kaikki roihahtaa tuleen ku me ollaan yhes.
  Okei alunperin mun piti kertoo tän päivän esityksessä tapahtuneesta ihanasta hetkestä, joka sai mut vaan hymyilee ja miettii et miks haluun tulla esittämään samaa hahmoa, vaikka vettä tulis ku saavista kaatamalla. Seisoin pusikossa melkein puiston jonkun naapurin pihalla. Ahti ja Veera siinä vieressäin. Oltii siinä jotai "miesten halirinkiä" pidetty. Sit ne sanoo pilke silmäkulmassa ja vekkuli hymy kasvoilla et tää näytteleminen on kivaa. Sit mietin et hitto vie tää on kivaa!! Täää on ihan älyttömän kivaa!! Jeeeee! Tää on meiän juttu. Me halutaan kertoo meiän tarinoita muille. Me halutaan kertoo jotain vaan toisillemme, mut se että naapurin poika kävelee joka ikinen päivä ohi, ja kertoo kuinka hienoo sen mielest on se et me ollaan vallattu melkein hylätty puisto. Se et me ripustellaa tuulikelloja ja matonkuteita puuhun on must ihanaa. Siinä puistossa on nyt monia salaisuuksia, rakkauksia, ihmisten välistä naurua, listoja, juhlia. Se puisto+benjihyppyläiset on jotain vahvempaa ku dynamiitti.

Sinuna hyvä ystävä tulisin katsomaan sen puiston salat satoi tai paistoi. Me ollaan rakkaudella toisiamme ja teatteria kohtaan tehty tää tarina. Hattarat sulaa auringossa. Suklaasydämet myös.

-Ansku


Ps. Täs kuvas on jotai mikä saa mut hymyilee leveää hymyä. Tää kuvastaa hyvin upeita teatteriystäviäni. Kirkas katse kohti tulevaa ja leveä hymy ja uteliaisuus.

Första ensi-ilta with Teatteri Benjihyppy

Heejj!!
Tänää oli ensi-ilta ja jee selvittii siit kunnialla, lukuunottamatta pieniä unohduksia reploissa. Fiilis oli kuitenkin hyvä eikä yleisön eteen ollut pelottava mennä. Itse rakastan tunnetta esityksen jälkeen kumarruksissa, kun voi näyttää oikean minäni ja olla ihmisten seurassa, jotka ovat minulle niin tärkeitä. Enskaribileiksi tänään riittivät lahjojen anto ja kilikili maljat ja puheet toisillemme.
Huomenna sitten taas , kiitos babet!!

~Veera

Lisää kuvia treeneistä

Enää neljä päivää ensi-iltaan! Sen kunniaksi pieni kuvapläjäys aurinkoisista harjoituksista. Muina päivinä onkin sitten melkeinpä satanut, viimeksi eilen vedettiin läpimeno ja treenit hyytävässä kaatosateessa. Mutta se ei menoa haittaa, me puurretaan säässä kuin säässä kohti tiistain ensi-iltaa. 

Tällaisen muodostelman aikaansaaminen vaatii yllättävän paljon harjoittelua...

Klovnin elämä on rankkaa.

Ohjaajat työssään.

Kun treenaa kuusi päivää viikossa puoli päivää ulkona, kehittyy nopeasti intohimoinen suhde retkiruokaan. Salaatit, keksit ja jugurtit, kaikki kelpaa. Ja kuten kuvista näkyy, niitä todella himoitaan… :D

Tämän pienen esimaun jälkeen toivotan kaikki tervetulleiksi katsomaan, mitä me ollaan saatu aikaan! Muistakaa varata lippunne pian!

-Suvi

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa

                                                                  Musaharjoittelua

                                  Pyörät auttaa huimasti esim. kun vessatauoille kävelee muuten 10 minuuttia

                                        Visutiimi, eiku siis nykyinen skenotiimi mietiskelemässä

                                                                Kohtausharjoittelua

                                     Ja aina yhtä iloinen ohjaustiimi sadesäähän varustautuneena:)

Tomorrow is this time

Tosiaan heheh jaa niin suurimmalla osalla meijän ryhmästä on ollu ysiluokan loppu ja päättärit eilen, mutta ei mitään hätää me ollaan kaikki ihan kunnossa ja ollaan valmiita huomenna alkavaa teatteritreenirupeamaa varten!!  Joten todellakin huomenna klo. 14.00 visuryhmä (puvustus, lavastus ylipäätään visuaalisuuteen keskittyvä) on pakilassa juuhuu :D. Kaks viikkoa ois sitte aikaa enskariin ja no ollaan me ihan hyvässä vaiheessa mutta onhan tässä vielä ihan mukavasti puuhattavaa! Nii ja kaks viikkoa siihen kun me nyt ysiltä päässeet saadaan tietää mihin me joudutaan! Tää on muuten aika vapauttavaa että me ollaan nyt kaks viikkoa niinku "ei mitään -ihmisiä" koska me ei olla peruskoululaisia, ei yläasteelaisia, ei ysiluokkalaisia, eikä myöskään vielä lukiolaisia! Mikäköhän meitä kaikki oikee ottaa sitte ens syksynä apua! Mut nyt ois kyllä mahtava jos osais elää hetkessä eikä murehtia tulevia! Joten yrittäkäämme elää hetkessä ja elellä teatteria!

https://m.youtube.com/watch?v=iEPTlhBmwRg

~ Tinja, joka on kovin väsynyt ja tämän takia pahoillaan tekstin sekavuudesta...

HUOMIO HUOMIO!!

Brummer–Kaatonen–Saijets–Tiisala–Tujula–Vaittinen–Wuolijoki:
HATTARAT SULAA AURINGOSSA 


”Ei tää oo teineilyä, tää on aikuistumista. Koska aikuistuminenhan on sitä, että kohtaa pelkojaan ja sit voittaa ne.”


15–18-vuotiaista nuorista koostuva Teatteri Benjihyppy esittää kesäkuussa Länsi-Pakilassa ryhmän jäsenten itse kirjoittaman näytelmän Hattarat sulaa auringossa. Näytelmä sijoittuu huvipuiston kupeessa sijaitsevaan omakotitalolähiöön, jossa on kaikki päällisin puolin hyvin. Niin nuoremmilla kuin vanhemmillakin asukkailla tuntuu kuitenkin olevan vaikeuksia elää paahtavan auringon ja puoliksi syötyjen hattaroiden kuorruttamien pensasaitojen keskellä. Maailmanpyörä pyörii vääjäämätöntä rataansa, eikä kukaan osaa sanoa, millä hetkellä nuoruuden ahdistus ja rakkaushuolet muuttuvat vanhuuden katkeruudeksi ja yksinäisyydeksi. 

Hattarat sulaa auringossa on mustan huumorin sävyttämä, nuorten omista kokemuksista ja havainnoista kumpuavien tarinoiden mosaiikki. Se on aikuisuuden kynnyksellä olevien ihmisten piirtämä kuva maailmasta, itsestään ja aikuisista. Nuoret osallistuvat kirjoittamisen ja näyttelemisen lisäksi myös esityksen ohjaamiseen sekä visuaalisen ja äänellisen ilmeen luomiseen.
Esitys toteutetaan paikkalähtöisesti Länsi-Pakilan alueella. Ennen esitystä kokoonnutaan Pakilan yläasteella.

Teatteri Benjihyppy on Kansallisteatterin nuorten ilmaisutaitoryhmän Vähän niinku benjihyppy -produktiosta (2012–13) alkunsa saanut, nykyään itsenäinen ammattijohtoinen harrastajateatteri. Sen tavoitteena on osallistaa nuoria tavallista laajemmin teatteriesityksen tekemisen eri osa-alueisiin, antaen heille laajaa vastuuta esitysten taiteellisesta sisällöstä. Ryhmän toimintaa vetää neljä teatterin eri osa-alueiden ammattilaista. 


”Mä voin ottaa sua kädestä. Ehkä sun äiti tekee aina niin. Puristaa niin lujaa ettet voi luulla olevas yksin.” 


Ensi-ilta:
ti 17.6.2014 klo 19


Muut esitykset (klo 19, ellei toisin mainita):
ke 18.6., to 19.6., ti 24.6., ke 25.6., to 26.6., pe 27.6. ja su 29.6. (klo 14 ja 19)


Liput:
5 e


Varaukset:
teatteribenjihyppy@gmail.com


Työryhmä:
Veera Anttila, Ahti Brummer, Juho Gröndahl, Eveliina Heinonen, Annamaria Kaatonen, Jonna Kuittinen, Tinja Nerkko, Oona Niemi, Arthur Rinne, Pyry Ruotimo, Juhani Saari, Nana Saijets, Nella Siilasmaa, Suvi Tiisala, Johanna Tujula, Sara Vaittinen ja Oona Wuolijoki 

www.teatteribenjihyppy.fi