Tunnelmia fiiliksiä ajatuksia naurua

Neljäs esitys on nyt takana. Melkein puolet siis. Epäreilua, että kesäpäivät hupenevat samaa tahtia kuin (Mikon) kalja kaljapullosta. Vaikka välillä keho tuntuu ylikypsältä spagetilta, ni aina saa uutta puhtia siitä, että tietää kuinka ainutlaatusta tää on ja kesäkuun viimeinen päivä lähestyy.
 Tänään esitys ja esiintyminen oli jotenki erilaista. Meillä oli superhauskaa ja kohtaukset tuntu saavan uusia mausteita. Hahmoista nousee esiin uusia hulvattomia juttuja, ja mielenkiintoisia yllätyksiä. On hauskaa miten kaikki kehittyy ja oppii ja pystyy pelastaa tilanteita, jos sitä vaaditaan.
   Teatterista on tullu mulle yhtäkkii tosi tärkee. Tajuun et oon yhtäkkii omistautunu tähän tosi paljon, siks et tykkään näytellä ja tehä, mut erityisen paljon koska benjiläiset. Haluun harkkoihin tai esitykseen ku tiiän et nään jokaisen meistä. Tässä ryhmässä on jotain taikaa oikeesti. Täällä jokaista arvostetaan ja me puhalletaan niin paljon yhteen hiileen et se roihahtaa heti tuleen. Oikeesti kaikki roihahtaa tuleen ku me ollaan yhes.
  Okei alunperin mun piti kertoo tän päivän esityksessä tapahtuneesta ihanasta hetkestä, joka sai mut vaan hymyilee ja miettii et miks haluun tulla esittämään samaa hahmoa, vaikka vettä tulis ku saavista kaatamalla. Seisoin pusikossa melkein puiston jonkun naapurin pihalla. Ahti ja Veera siinä vieressäin. Oltii siinä jotai "miesten halirinkiä" pidetty. Sit ne sanoo pilke silmäkulmassa ja vekkuli hymy kasvoilla et tää näytteleminen on kivaa. Sit mietin et hitto vie tää on kivaa!! Täää on ihan älyttömän kivaa!! Jeeeee! Tää on meiän juttu. Me halutaan kertoo meiän tarinoita muille. Me halutaan kertoo jotain vaan toisillemme, mut se että naapurin poika kävelee joka ikinen päivä ohi, ja kertoo kuinka hienoo sen mielest on se et me ollaan vallattu melkein hylätty puisto. Se et me ripustellaa tuulikelloja ja matonkuteita puuhun on must ihanaa. Siinä puistossa on nyt monia salaisuuksia, rakkauksia, ihmisten välistä naurua, listoja, juhlia. Se puisto+benjihyppyläiset on jotain vahvempaa ku dynamiitti.

Sinuna hyvä ystävä tulisin katsomaan sen puiston salat satoi tai paistoi. Me ollaan rakkaudella toisiamme ja teatteria kohtaan tehty tää tarina. Hattarat sulaa auringossa. Suklaasydämet myös.

-Ansku


Ps. Täs kuvas on jotai mikä saa mut hymyilee leveää hymyä. Tää kuvastaa hyvin upeita teatteriystäviäni. Kirkas katse kohti tulevaa ja leveä hymy ja uteliaisuus.