Mietin aika usein teatteriryhmämme nimeä. Olen iloinen, että päädyimme siihen. Se on täydellinen. Se kuvaa meitä hyvin. Tällä porukalla toimiessa tuntuu kuin olisi aina benjihypyn äärellä. Aina harkkapäivinä tai vähän erikoisempinakin päivinä, kun emme ole treenisalissa niin on kutkuttava tunne. Aina tapahtuu jotain uutta ja odottamatonta.
Nimihän on johdettu esityksemme nimestä -Vähän niinku benjihyppy. Ja tajusin juuri, että senkin ensi-illasta on jo vuosi! Mutta olemme myös puhuneet siitä kuinka benjihyppy kuvasi myös sitä, miltä projekti tuntui. Se oli kaikille jännittävää ja monella tavalla uutta. Itselleni ainakin todella uusi kokemus ja lopputulosta ei olisi voinut nähdä ilman hyppäämistä tukevan narun kanssa, johon todella luotin ettei se katkea.
Nyt tuntuu taas samalta tän kesäteatterin kanssa. Musta tuntuu siltä nyt et ollaan kiipeemässä sinne korkeelle ja laittamassa niitä valjaita. Valmistellaan sitä hetkeä kun kaikki pääsee valloilleen. Tunteiden kirjo on laaja ja on niin ihana huuma.
Oon oppinu niin paljon. Niin paljon käytännön asioita, joista on monessa asiassa hyötyä. Oon nauttinut kirjottamisesta. Se on hienoa löytää oma tyyli kirjottaa ja käsitellä niitä asioita, jotka oikeasti kiinnostaa. Oon nauttinu niin paljon kuunnella ja lukea muiden kirjottamia tekstejä. Niissä on niin hienot omat maailmat. Ja musta tuntuu et meiän kaikkien teksteissä on jo sitä samaa tunnelmaa ja maailmaa.On mahtavaa huomata, että osataan tehdä jotain vähän vakavampaakin. Yhdellä kerralla tunnelma oli niin outo, käsin kosketeltavan surullinen ja vakava. Sen kerran jälkeen oli pohtiva olo. Mutta se oli erittäin hyvä. Koska silloin kun kirjottaa tietynlaista tekstiä, niin itselläni tuntuu luontevammalta kirjottaa, kun on tietty fiilis.
Odotan innolla tulevia tekstejä ja sitä kun alamme kokoamaan niistä tarinaa.
P.s. Rakastan sitä, että nauran itseni aina väsymykseen asti.
-Ansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti